sunnuntai 11. marraskuuta 2018

TALVEN TÄHTITAIVAS 2018-2019

Talven tähtitaivas tarjoaa jälleen paljon mielenkiintoista katseltavaa niin tavalliselle harrastajalle kuin vähän vakavammalla mielellä havaintoja tekevällekin. Suurimman huomion kuluvana talvena saanee tammikuun täydellinen kuunpimennys, joka näkyy varhain aamulla 21. tammikuuta. Pimennys näkyy Suomessa melko hyvin, jos vain pilvet pysyvät poissa taivaalta. Pimennyksen ensimmäinen vaihe, puolivarjopimennys, käynnistyy esimerkiksi Turussa aamuyöstä kello 4:36. Puolivarjopimennyksen vaihe on kuitenkin melko vaikea havaita, sillä tällöin Kuu himmenee vain hieman. Selvästi paremmin näkyvä vaihe, osittainen pimennys käynnistyy kello 5:33. Kuu on silloin noin 25 asteen korkeudella. Pimennyksen täydellinen vaihe alkaa kello 6:41. Täydellinen vaihe kestää 1 tunnin ja 2 minuuttia ja päättyy siten kello 7:43. Syvimmillään pimennys on kello 7:12. Täydellisen pimennyksen alkaessa Kuu on vielä 17 asteen korkeudella ja päättyessäkin vielä 10 asteen korkeudella. Täydellisen vaiheen jälkeen jatkuu vielä osittainen pimennys, joka kestää 8:50 saakka. Osittaisen pimennyksen päättyessä Kuu on laskeutunut jo 3 asteen korkeudelle. Pimennyksen aikana Kuu näkyy suurin piirtein lännessä, joten havaintopaikka kannattaa valita siten, että Kuun suuntaan näkyvyys on mahdollisimman esteetön.
Samana aamuna kannattaa luoda silmäys myös kaakon suuntaan, jossa kaksi kirkkainta planeettaa, Venus ja Jupiter, näkyvät vain hieman alle kolmen asteen päässä toisistaan. Lähinnä toisiaan ne ovat tosin vasta seuraavana aamuna eli 22. tammikuuta. Silloin niiden välinen etäisyys on noin 2 ½ astetta eli viiden täydenkuun mittainen matka. Planeetat ovat varsin matalalla (alle 10 astetta) Auringon noustessa, mutta näkynevät siitä huolimatta helposti jos näkyvyys niiden suuntaan on esteetön.

PLANEETAT

Talven 2018-2019 aikana planeetat näkyvät pääasiassa aamuisin. Planeetoista kirkkain, Venus, ilmestyy kaakon suunnalta aamutaivaalle marraskuun alkupäivinä. Kuun puolivälissä se on lähellä Neitsyen kirkasta Spica-tähteä muutaman päivän ajan. Venus näkyy erinomaisesti tammikuun puoliväliin saakka, vaikka se onkin melko matalalla eteläisessä horisontissa. Tammikuun lopulla Venus on siis lähellä Jupiteria kuten jo edellä mainittiin. Helmikuun loppuun mennessä Venus alkaa katoamaan Auringon läheisyyteen. Sitä ennen se käy kuitenkin vain asteen päässä Saturnuksesta 18. helmikuuta aamuna. Planeetat ovat Etelä-Suomenkin korkeudelta katsottuna vain 3-4 asteen korkeudella, joten tapahtuman havaitseminen edellyttää erinomaista näkyvyyttä eteläkaakkoiseen horisonttiin.

Venus näkyy mainiosti aamutaivaalla keskitalven ajan. Kevola, Paimio, 15.6.2015.

Jupiter ilmestyy aamutaivaalle joulukuun puolivälin jälkeen. Samoihin aikoihin varhaisella aamutaivaalla voi nähdä myös Merkuriuksen, joka on aina niin lähellä Aurinkoa, että sen löytäminen paljain silmin on pieni haaste lähes jokaisella kerralla. Tällä kertaa Jupiter on hyvä apukeino Merkuriuksen löytämisessä, sillä planeetat ovat vain asteen päässä toisistaan 21. joulukuuta aamulla. Samaan aikaan etelässä loistaa myös kirkas Venus. Talven edetessä Jupiter pysyy hyvin matalalla eteläisellä aamutaivaalla pitkälle kevääseen. Merkurius puolestaan katoaa pian kohtaamisen jälkeen ilmestyen seuraavan kerran näkyviin helmikuun lopun iltataivaalle.

Mars on oikeastaan ainoa iltataivaan planeetta tulevana talvena. Se näkyy hyvin eteläisellä taivaalla koko talven ajan. Marraskuussa planeetta on vielä kohtuullisen matalalla Vesimiehen tähdistössä. Talven edetessä Mars näkyy yhä korkeammalla, mutta samalla se myös himmenee selvästi. Maalis-huhtikuun vaihteessa se on länsitaivaalla Härän tähdistössä Seulasten ja Hyadien välissä.


Mars hehkui matalalla etelätaivaalla punaisena pallona loppukesän opposition tienoilla. Kevola, Paimio, 16.8.2018. 

Saturnus ei käytännössä näy lainkaan kuluvan talven aikana. Himmeämmät Uranus ja Neptunus näkyvät talven aikana hyvin iltataivaalla. Niiden löytämisessä on kuitenkin omat haasteensa ilman GoTo-ohjelmoitua kaukoputkea. Uranus näkyy käytännössä koko talven ja Neptunuskin tammikuun lopulle asti.

Saturnus oli mahdollista bongata matalalta iltataivaalta loppukesästä ja alkusyksystä. Kevola, Paimio, 16.8.2018. 

Tulevan talven lähin planeettojen kohtaaminen tapahtuu 7. joulukuuta, kun Mars ja Neptunus ovat vain 5 kaariminuutin päässä toisistaan. Valitettavasti kohtaaminen ei ole erityisen näyttävä, sillä varsinkin Neptunus on näennäiseltä kooltaan niin pieni, että se näkyy useimmilla kaukoputkillakin vain tähtimäisenä kohteena Marsin vieressä. Myös Mars on kooltaan melko vaatimaton (9 kaarisekuntia), sillä se on kohtaamisen hetkellä jo noin 160 miljoonan päässä Maasta. Toinen mielenkiintoinen, mutta erittäin hankalasti havaittava kohtaaminen tapahtuu aamulla 2. helmikuuta, jolloin Kuu ja Saturnus ovat ainoastaan kahden kaariminuutin päässä toisistaan. Tämän tapahtuman haasteena ovat Auringon läheisyys ja erittäin matala sijainti horisontissa. Kuu ja Saturnus ovat ennen Auringon nousua vain hieman yli kahden asteen korkeudella horisontista esimerkiksi Turun korkeudelta katsottuna.

KOMEETAT JA ASTEROIDIT

Talven aikana taivaalle ilmestyy myös pari harrastelijalle sopivaa komeettaa. Kiinnostavampi näistä on säännöllinen 46P Wirtanen, joka kiertää Aurinkoa noin 5 ½ vuoden jaksossa. Ennusteen mukaan se saattaa kirkastua jopa + 3 magnitudiin saakka, jolloin se voisi olla nähtävissä jopa paljain silmin. Yleensä Wirtanen näkyy selvästi himmeämpänä, mutta tällä kertaa se ohittaa Maan vain hieman yli 7 miljoonan kilometrin päästä ja näkyy siksi varsin kirkkaana. Lähimmillään Maata se käy 16. joulukuuta. Komeetan läheisyys näkyy sen nopeana liikkeenä taivaalla. Joulukuun alussa se on vielä matalalla Valaskalan tähdistössä, mutta jo kuukauden päästä se viilettää lähes toisella puolen taivasta Ison Karhun tähdistössä liikkuen joulukuun aikana halki Härän, Ajomiehen ja Ilveksen tähdistöjen.

Toinen harrastajille sopiva komeetta talven aikana on niin ikään säännöllinen 38P Stephan-Oterma, jonka kirkkausennuste on tosin vain + 9 magnitudia. Se ei siis mitenkään ennustusten mukaisena näy paljain silmin. Se saattaa lopulta osoittautua hyvin haastavaksi kohteeksi edes kiikareilla. Komeetan kirkkaus on suhteellisen tasainen aina marraskuusta tammikuuhun saakka, jolloin se liikkuu hiljalleen Kaksosten tähdistöstä kohti Ilvestä. Muut talven komeetat ovat ainakin ennustusten mukaan selvästi kaukoputkikohteita.


Syksyn ensimmäinen kirkkaahko komeetta, 21P Giacobini-Zinner, oli mukava kuvauskohde. Kevola, Paimio, 16.8.2018.
Asteroideista suurin, Ceres, näkyy kuluvana talvena parhaiten loppukeväällä aamuyöstä Skorpionin ja Käärmeenkantajan tähdistöjen välimaastosta. Tämän noin 1000 kilometrin kokoisen möhkäleen kirkkaus on hieman yli + 8 magnitudia, joten se on hyvän etsintäkartan kanssa mahdollista nähdä jo kiikareilla. Valitettavasti Ceres on melko matalalla, eikä Turusta katsottuna näy kuin hieman yli 10 asteen korkeudella horisontista.

Muista suurista asteroideista parhaiten näkyy (3) Juno, joka on oppositiossa 22. marraskuuta. Se näkyy tuolloin Valaskalan ja Eridanuksen tähdistöjen välimaastossa ja on kirkkaudeltaan parhaimmillaan + 7.5 magnitudia. Loppukeväästä on mahdollista havaita myös toisena löydetty asteroidi, (2) Pallas, jonka oppositio on 6. huhtikuuta. Pallas löytyy tuolloin yötaivaalta läheltä Karhunvartijan Arcturusta ja on kirkkaudeltaan opposition aikaan noin + 8 magnitudia.

METEORIPARVET

Vaikka tähdenlentoparvien kohokohta on meistä useimmilla elokuun perseidit, nähdään taivaalla myös talven aikana monia muita mielenkiintoisia meteoriparvia. Esimerkiksi usein hyvin näyttäviä tulipalloja sinkoavia taurideja voi nähdä 12. marraskuuta tienoilla. Niiden poikkeuksellinen kirkkaus aiheutuu siitä, että niitä aiheuttavat meteorit ovat kooltaan usein tavallista suurempia. Taurideja näkyy parhaimmillaankin vain noin 10 kappaletta tunnissa. Kuu ei häiritse tänä vuonna tauridien havaitsemista.
Leonidit puolestaan tunnetaan satunnaisista ja erittäin voimakkaista meteorimyrskyistä, jolloin taivaalla voi näkyä jopa kymmeniä tuhansia meteoreja tunnissa. Useimmiten (kuten tänäkin vuonna), parvi lienee varsin vaatimaton ja tähdenlentoja näkyy 17. marraskuuta tienoilla noin 15 kappaletta tunnissa. Puolikuu häiritsee havaintoja varsinkin alkuillasta.
Perseidien ohella vuoden parhaimmasta showsta vastaa yleensä geminidien tähdenlentoparvi, jonka meteorit ovat usein kirkkaita ja lyhyitä. Geminidejä voi näkyä 14. joulukuuta maksimin aikaan jopa 120 kappaletta tunnissa. Valitettavasti ne jäävät melko usein pilvien taakse, sillä joulukuu on Suomessa keskimäärin pilvisin kuukausi. Kuu ei tänä vuonna juurikaan häiritse havaintoja.
Kvadrantidit jäävät monille helposti huomaamattomaksi parveksi, vaikka niiden aktiivisuus maksimin aikaan voikin kohota jopa 120 meteoriin tunnissa. Syynä tuntemattomuuteen on maksimin erittäin lyhyt kesto, joka yleensä on vain muutamia tunteja. Siten parven parhaimmat hetket saattavat kadota joinain vuosina Suomessa päivänvaloon. Myös sää on usein vielä vuodenvaihteen tienoilla arvaamaton. Kuluvana talvena kvadrantidien havainnointi suosii Eurooppaa, sillä alustavien arvioiden mukaan parven maksimi osuu 4. tammikuuta aamuyölle. Kuukaan ei häiritse havaintoja, sillä uusikuu on vain pari päivää myöhemmin.

TALVEN TÄHDISTÖT

Talven pimeydessä on helppo tutustua myös tähdistöihin, sillä pimeää riittää niin aamulla kuin illallakin. Marraskuussa eteläiseltä taivaalta voi löytää suuren Pegasuksen neliön ja sen vasemmasta yläkulmasta itään kurottuvan tähtijonon, joka puolestaan kuuluu Andromedan tähdistöön. Tarkkasilmäinen voi havaita tähtijonon yläpuolelta pienen pilvimäisen kohteen, joka on meidän jättimäinen naapurimme, Andromedan galaksi. Aivan taivaan laella komeilee W-kirjaimen muotoinen Kassiopeia. Vuodenvaihteen jälkeen iltataivaalle ovat ilmestyneet myös kirkas Orionin tähdistö sekä sen yläpuolella näkyvä viisikulmion muotoinen Ajomies. Näiden väliin, hieman länteen, jää vielä Härän tähdistö, josta löytyy kenties taivaan tunnetuin syvän taivaan kohde, Seulaset. Tämä avoin tähtijoukko näkyy helposti jo paljain silmin. Näkökyvystä ja taivaan läpinäkyvyydestä johtuen, siitä näkyy yleensä 6-8 tähteä, mutta jo kiikareilla tähtien määrä kasvaa moninkertaiseksi. Myös Härän kirkkaimman tähden, Aldebaranin, viereltä löytyy paljain silmin näkyvä avoin tähtijoukko, Hyadit. Joukon tunnistaa kallistuneen V-kirjaimen muotoon asettuneista tähdistä. Myös Orionin suuren kaasusumun voi paikallistaa tähtitaivaalta, sillä sen ytimessä oleva kirkas tähtirypäs erottuu pistemäisenä kohteena myös paljain silmin. Kirkastuma näkyy Orionin vyön eteläpuolella paikassa, jossa kolme tähteä näkyvät päällekkäin melko lähellä toisiaan. Orionin sumu sijaitsee näistä tähdistä keskimmäisen ympärillä. Kevään edetessä tähtikuviot vaihtuvat jälleen uusiin ja taivas näyttää jälleen erilaiselta. Helmi- ja maaliskuussa tutuimpia kuvioita lienevät Kaksosten ja Leijonan tähdistöt, jotka sisältävät useita kirkkaita tähtiä. Myös Isoon Karhuun kuuluva Otavan kauha kohoaa yhä korkeammalle kevään edistyessä. Tähtikarttojen avulla kannattaa perehtyä myös hieman pienempiin ja tuntemattomampiin tähdistöihin.


Pieni kääpiögalakssi Messier 32 kiertää jättiläismäistä Andromedan galaksia sulautuen siihen tulevien vuosimiljoonien aikana. Kevola, Paimio, 28.10.2018.
Valotukset eivät voi onnistua joka kerta, vaan toisinaan jokin häiriötekijä, kuten kirkas satelliitti voi pilata yksittäisen ruudun. Kevola, Paimio, 28.10.2018.

Kuvat: © Jani Laasanen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti