Vuoden 2018 kesä ja syksy
tuovat taas uutta nähtävää pimentyneelle (ja hieman
valoisammallekin) taivaalle. Kesän kohokohta on luonnollisesti 27.
heinäkuuta näkyvä kuunpimennys, jota seuraa 11. elokuuta näkyvä
osittainen auringonpimennys. Syksy on myös useiden
tähdenlentoparvien aikaa ja taivaalla singahtelee syksyn mittaan
niin perseidejä kuin geminidejäkin. Myös Linnunrata on
parhaimmillaan syksyn aikana, joten nähtävää taivaalla riittää
varmasti jokaiselle kiinnostuneelle.
Aloitetaan Kuusta, joka
pimentyy kokonaan perjantaina 27. heinäkuuta. Tämänkertainen
pimennys näkyy parhaiten Etelä-Suomessa, jossa Kuu kohoaa
korkeammalle horisontista kuin pohjoisessa. Aivan pohjoisimmassa
osassa Suomea Kuu nousee niin myöhään, että vain loppuosa
pimennyksestä on nähtävissä. Eikä etelässäkään aivan koko
pimennys näy, sillä pimennyksen varsinaisen vaiheen käynnistyessä
kello 21:24, on Kuu vielä horisontin alapuolella. Kuu nousee
horisontista noin kello 22 tienoilla hieman paikkakunnasta riippuen.
Koska Kuu on koko pimennyksen ajan melko matalalla, kannattaa
katselupaikaksi valita alue, josta on hyvä näkyvyys kaakon ja
etelän suuntien horisontteihin. Täydellinen pimennys alkaa kello
22:30 ja se kestää aina seuraavan vuorokauden puolelle kello 00:13
saakka. Aikaa täydellisen pimennyksen katseluun on siis ihan
riittävästi. Täydellisen pimennyksen jälkeen Maan varjo liukuu
hiljalleen pois Kuun pinnalta ja osittainen pimennys päättyy kello
01:19. Tämän jälkeen jatkuu vielä vaikeammin havaittava
puolivarjopimennys kello 02:29 saakka. Pimennyksestä löytyy
lisätietoja esim. Ursan sivuilta.
![]() |
Syyskuussa 2015
kuunpimennys jäi piiloon pilvien taakse ja tuli vain hetkeksi esiin
osittaisen vaiheen aikana.. Kuninkoja, Turku, 28.9.2015.
|
Kuunpimennys ei ole ainoa
pimennys loppukesän aikana, sillä elokuun 11. päivä myös Aurinko
pimenee osittain. Toisin kuin kuunpimennys, näkyy tämä osittainen
auringonpimennys paremmin mitä pohjoisempaa sitä pääsee
katsomaan. Tosin aivan pohjoisemmassakaan Suomessa Auringosta ei
peity kuin noin 30 %, joka ei esimerkiksi näy vielä valoisuuden
määrässä luonnossa. Etelä-Suomessa Auringosta pimentyy alle 10
%. Vaikka pimentyvän Auringon osuus on pieni, on sitä kuitenkin
helppo havaita sopivien välineiden avulla. Pimennys ajoittuu
nimittäin keskipäivän tienoille, jolloin Aurinko on korkealla
taivaalla. Paikkakunnasta riippuen pimennys alkaa noin 11:30 ja 11:50
välillä ja päättyy 12:45 ja 13:00 välillä. Auringonpimennystä
havaitessa tulee kiinnittää erityistä huomiota silmien
suojaamiseen. Samoin mahdolliset optiset apuvälineet kannattaa
suojata liialta Auringon valolta. Lisätietoja pimennyksen
aikatauluista ja silmien suojaamisesta löytyy Ursan sivuilta.
![]() |
Osittaisen
auringonpimennyksen vaiheita, kun Auringosta peittyy noin 80 %..
Iso-Heikkilä, Turku, 20.3.2015.
|
Planeetoista kirkkain eli
Venus, ilmestyy aamutaivaalle vasta marraskuun alkupuolella.
Parhaimmillaan se lienee joulukuun puolivälin tienoilla, jolloin se
loistaa kirkkaana etelätaivaalla. Aamulla 4. joulukuuta kapea
kuunsirppi on lähellä Venusta.
![]() |
Venus ilmestyy
aamutaivaalle aivan loppuvuodesta. Iso-Heikkilä, Turku, 12.3.2015.
|
Jupiter näkyy erittäin
heikosti koko loppuvuoden ajan. Tarkkasilmäiset havaitsijat voivat
kuitenkin löytää sen illan pimentyessä matalalta lounaistaivaalta
vielä heinäkuun lopussa ja elokuussa. Aamutaivaalle Jupiter
ilmestyy vasta joulukuun puolivälin jälkeen.
Saturnus majailee
loppukesän ajan matalalla etelätaivaalla illan pimentyessä aina
lokakuun loppuun saakka. Saturnus jää useimpien muiden planeettojen
tapaan alle 10 asteen korkeudelle horisontista Etelä-Suomessakin eli
senkin tarkempi havainnointi on melko tuskallista. Syyskuun 17.
päivän iltana Kuu ja Saturnus ovat hyvin lähellä toisiaan. Niiden
välinen etäisyys on vain hieman yli asteen eli reilut pari
täysikuun läpimittaa.
Kaukaisemmat planeetat,
Uranus ja Neptunus, näkyvät yötaivaalla koko loppuvuoden ajan.
Uranus sijaitsee Kalojen tähdistössä ja Neptunus Vesimiehen
tähdistössä. Molemmat ovat käytännössä kiikarikohteita ja
niiden tunnistaminen tavallisista tähdistä vaatii usein
jonkinlaisen tähtikartan.
Lisätietoa planeetoista
ja niiden näkymisestä ja sijainneista löytyy luonnollisesti
Tähtitieteellisen yhdistyksen, Ursan, sivuilta:
https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html
Aika monelle
tähtiharrastajalle vuoden kohokohta on perseidien tähdenlentoparvi,
jonka tämänvuotinen maksimi osuu 12. / 13. elokuuta väliseen
yöhön. Myös edellinen ja seuraava päivä ovat melko vilkkaita,
joten katselupäivässä on jonkin verran joustoa, jos sää ei ole
maksimin aikaan aivan parhaimmillaan. Tämä vuosi vaikuttaisi
tähdenlentojen näkymisen osalta varsin hyvältä, sillä Kuu ei
häiritse havaintoja lainkaan. Enimmillään perseidejä voi nähdä
taivaalla noin 60 kappaletta tunnissa eli kerran minuutissa.
Perseidien
tähdenlentoja näkyy tänä vuonna parhaiten elokuun 12./13. päivän
välisenä yönä. Kuninkoja, Turku, 11.8.2017.
|
Orionidien tähdenlennot
jättävät usein pitkiä vanoja taivaalle ja ovat siksi kiinnostava
parvi. Orionidien maksimi osuu 21. lokakuuta, jolloin niitä voi
nähdä noin 20 kappaletta tunnissa. Kuu häiritsee tämänvuotisten
orionidien katselua.
Taurideja voi puolestaan
nähdä 12. marraskuuta tienoilla. Vaikka niitä näkyy
parhaimmillaankin vain noin 10 kappaletta tunnissa, ovat ne usein
hyvin kirkkaita, sillä meteorit ovat kooltaan usein poikkeuksellisen
suuria. Kuu ei häiritse tauridien katselua.
Leonidit puolestaan
tunnetaan satunnaisista ja erittäin voimakkaista meteorimyrskyistä,
jolloin taivaalla voi näkyä jopa kymmeniä tuhansia meteoreja
tunnissa. Useimmiten (kuten tänäkin vuonna), parvi lienee varsin
vaatimaton ja tähdenlentoja näkyy 17. marraskuuta tienoilla noin 15
kappaletta tunnissa. Puolikuu häiritsee havaintoja ainakin
alkuillasta.
Perseidien ohella vuoden
parhaimmasta showsta vastaa yleensä geminidien tähdenlentoparvi,
jonka meteorit ovat usein kirkkaita ja lyhyitä. Geminidejä voi
näkyä 14. joulukuuta maksimin aikaan jopa 120 kappaletta tunnissa.
Valitettavasti ne jäävät melko usein pilvien taakse, sillä
joulukuu on Suomessa keskimäärin pilvisin kuukausi. Kuu ei
juurikaan häiritse havaintoja.
Asteroideja liikkuu pitkin
öistä taivasta koko pimeän syksyn ajan. Useimmat möhkäleet ovat
himmeitä, mutta osan niistä voi löytää jo hyvillä
kiikareillakin. Pistemäisinä kohteina niiden tunnistaminen vaatii
kuitenkin hyvän tähtikartan. Myös eri öinä valokuvaaminen
paljastaa niiden liikkeen tähtien suhteen. Syksyn kirkkaimpia
oppositiossa (lähinnä Maata olevassa pisteessä) olevia asteroideja
ovat mm. (3) Juno marraskuun puolivälissä Eridanuksen tähdistössä
(kirkkaus + 7.4 magnitudia), (6) Hebe joulukuun lopussa Yksisarvisen
tähdistössä (+ 8.4 magnitudia), (40) Harmonia joulukuun
alkupuolella Härän tähdistössä (+ 9.4 magnitudia) ja (30) Urania
syyskuun puolivälissä Kalojen tähdistössä (+ 9.6 magnitudia).
Asteroidien etsimisessä
voi käyttää apuna Heavens-aboven sivustoa ja sen etsintäkarttoja.
Syksy tuo näkyviin myös
muutaman ihan kelvollisen komeetan. Lähinnä ne ovat
parhaimmillaankin vain kiikarikohteita, mutta joulukuussa periheliin
tuleva säännöllinen komeetta 46P Wirtanen saattaa kirkastui jopa
paljain silmin nähtäväksi. Normaalisti tämä noin 5 ½ vuoden
jaksossa Aurinkoa kiertävä komeetta on huomattavasti himmeämpi,
mutta tällä kertaa se tulee sen verran lähelle Maata, että se voi
tosiaan kirkastua lähelle + 3 magnitudia. Lähinnä Maata se käy
16. joulukuuta, jolloin sen etäisyys meistä on hieman yli 7
miljoonaa kilometriä. Joulukuun aikana se liikkuu hyvin nopeasti
taivaalla Valaskalan ja Eridanuksen tähdistöjen välistä kohti
Ison Karhun tähdistöä ehtien käydä tässä välissä myös
Härän, Ajomiehen ja Ilveksen tähdistöissä.
![]() |
Myös vuoden 2017
keväällä saapui Maan läheisyyteen nopeasti liikkuva säännöllinen
komeetta, Honda-Mrkos-Pajdusakova. Kevola, Paimio, 21.2.2017.
|
Kaksi muuta
kiikarikomeetaksi luettavaa kohdetta lienevät vielä loppuvuoden
säännölliset komeetat, 38P Stephan-Oterma ja 64P Swift-Gehrels,
jotka saattavat kirkastua noin + 9 magnitudiin. Näistä edellinen
näkyy marras-joulukuun tienoilla Kaksosten tähdistön liepeillä ja
jälkimmäinen samoihin aikoihin Andromedan tähdistön tuntumassa.
Komeettojen
kirkkausarvioita ja tietoja niiden liikkeistä löytyy esimerkiksi
japanilaisen Seiichi Yoshidan kotisivuilta osoitteesta:
http://www.aerith.net/comet/future-n.html
.
Aurinkokunnan kohteiden
lisäksi katseltavaa riittää varmasti myös omassa ilmakehässämme.
Ilmakehän ilmiöiden varjopuoli on tosin siinä, että niiden
näkymistä ei voi ennustaa päiväkohtaisesti. Näin kesän aikana
taivaalle ovat kuitenkin ilmestyneet valaisevat yöpilvet ja kausi on
usein parhaimmillaan juuri nyt eli heinäkuun kahden viimeisen viikon
aikana. Tänä vuonna valaisevia yöpilviä on näkynyt ainakin
Etelä-Suomessa kirkkaina jo kuun alkupuolella. Yöpilvien kausi
jatkuu likimääräisesti elokuun lopulle. Samaan aikaan
yöpilvikauden päättymisen jälkeen ilmestyvät taivaalle
mahdollisesti revontulet. Auringon aktiivisuus on tosin tällä
hetkellä hyvin vähäinen, joten Etelä-Suomessa revontulet
saattavat olla tulevan syksyn aikana hyvin harvinaisia. Tilannetta
kannattaa kuitenkin seurata, sillä hiukkaspurkauksia voi tulla myös
hiljaisena aikana.
Toki taivaalla näkyy myös
paljon muuta mielenkiintoista, jos vain sinne jaksaa tähyillä.
Erilaiset myrskyilmiöt ja ukkospilvet ovat aina näyttäviä ja
luonnollisesti myös monet optiset ilmiöt ilahduttavat silloin
tällöin taivaalla. Syysmyrksyjen tullen erityisesti sateenkaaret
voivat olla hyvinkin näyttäviä ja värikkäitä.
Valaisevien yöpilvien
kausi käynnistyi hienoilla näytöksillä jo heinäkuun alussa.
Kyrkäng, Parainen, 7.7.2018.
|
Kuvat: © Jani Laasanen