SYKSYN TÄHTITAIVAS 2018

Vuoden 2018 kesä ja syksy tuovat taas uutta nähtävää pimentyneelle (ja hieman valoisammallekin) taivaalle. Kesän kohokohta on luonnollisesti 27. heinäkuuta näkyvä kuunpimennys, jota seuraa 11. elokuuta näkyvä osittainen auringonpimennys. Syksy on myös useiden tähdenlentoparvien aikaa ja taivaalla singahtelee syksyn mittaan niin perseidejä kuin geminidejäkin. Myös Linnunrata on parhaimmillaan syksyn aikana, joten nähtävää taivaalla riittää varmasti jokaiselle kiinnostuneelle.

Aloitetaan Kuusta, joka pimentyy kokonaan perjantaina 27. heinäkuuta. Tämänkertainen pimennys näkyy parhaiten Etelä-Suomessa, jossa Kuu kohoaa korkeammalle horisontista kuin pohjoisessa. Aivan pohjoisimmassa osassa Suomea Kuu nousee niin myöhään, että vain loppuosa pimennyksestä on nähtävissä. Eikä etelässäkään aivan koko pimennys näy, sillä pimennyksen varsinaisen vaiheen käynnistyessä kello 21:24, on Kuu vielä horisontin alapuolella. Kuu nousee horisontista noin kello 22 tienoilla hieman paikkakunnasta riippuen. Koska Kuu on koko pimennyksen ajan melko matalalla, kannattaa katselupaikaksi valita alue, josta on hyvä näkyvyys kaakon ja etelän suuntien horisontteihin. Täydellinen pimennys alkaa kello 22:30 ja se kestää aina seuraavan vuorokauden puolelle kello 00:13 saakka. Aikaa täydellisen pimennyksen katseluun on siis ihan riittävästi. Täydellisen pimennyksen jälkeen Maan varjo liukuu hiljalleen pois Kuun pinnalta ja osittainen pimennys päättyy kello 01:19. Tämän jälkeen jatkuu vielä vaikeammin havaittava puolivarjopimennys kello 02:29 saakka. Pimennyksestä löytyy lisätietoja esim. Ursan sivuilta.

https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan/2018/heinakuu-2018/pimennykset.html

Syyskuussa 2015 kuunpimennys jäi piiloon pilvien taakse ja tuli vain hetkeksi esiin osittaisen vaiheen aikana.. Kuninkoja, Turku, 28.9.2015.

Kuunpimennys ei ole ainoa pimennys loppukesän aikana, sillä elokuun 11. päivä myös Aurinko pimenee osittain. Toisin kuin kuunpimennys, näkyy tämä osittainen auringonpimennys paremmin mitä pohjoisempaa sitä pääsee katsomaan. Tosin aivan pohjoisemmassakaan Suomessa Auringosta ei peity kuin noin 30 %, joka ei esimerkiksi näy vielä valoisuuden määrässä luonnossa. Etelä-Suomessa Auringosta pimentyy alle 10 %. Vaikka pimentyvän Auringon osuus on pieni, on sitä kuitenkin helppo havaita sopivien välineiden avulla. Pimennys ajoittuu nimittäin keskipäivän tienoille, jolloin Aurinko on korkealla taivaalla. Paikkakunnasta riippuen pimennys alkaa noin 11:30 ja 11:50 välillä ja päättyy 12:45 ja 13:00 välillä. Auringonpimennystä havaitessa tulee kiinnittää erityistä huomiota silmien suojaamiseen. Samoin mahdolliset optiset apuvälineet kannattaa suojata liialta Auringon valolta. Lisätietoja pimennyksen aikatauluista ja silmien suojaamisesta löytyy Ursan sivuilta.

https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan/2018/elokuu-2018/pimennykset.html

Osittaisen auringonpimennyksen vaiheita, kun Auringosta peittyy noin 80 %.. Iso-Heikkilä, Turku, 20.3.2015.

Syksyn planeetat näkyvät tänä vuonna enimmäkseen matalalla etelätaivaalla eli niiden tarkempi havainnointi voi olla vaikeaa. Lähinnä Aurinkoa sijaitseva Merkurius ilmestyy aamutaivaalle kahteen otteeseen. Ensin elo-syyskuun vaihteessa ja toisen kerran joulukuussa.

Planeetoista kirkkain eli Venus, ilmestyy aamutaivaalle vasta marraskuun alkupuolella. Parhaimmillaan se lienee joulukuun puolivälin tienoilla, jolloin se loistaa kirkkaana etelätaivaalla. Aamulla 4. joulukuuta kapea kuunsirppi on lähellä Venusta.

Venus ilmestyy aamutaivaalle aivan loppuvuodesta. Iso-Heikkilä, Turku, 12.3.2015.

Mars on oppositiossa eli vastakkaisella puolella Aurinkoa (ja samalla lähinnä Maata) sattumalta samana päivänä kuin on kuunpimennyskin (27.7.). Mars näkyy pimennyksen aikaan noin 5 astetta Kuun alapuolella. Harmillisesti tämä Marsin oppositio osuu sellaiseen hetkeen, jolloin planeetta jää Suomesta katsottuna hyvin matalalle. Pohjoisessa Mars ei näy lainkaan ennen syys-lokakuuta. Lokakuun aikana Mars nousee vihdoin etelässä yli 10 asteen korkeudella, mutta toisaalta se on jo tuolloin etääntynyt Maasta sen verran, että sen näennäinen koko on jo merkittävästi pienentynyt. Mars on hyvin lähellä Kuuta (noin 2 astetta) 18. lokakuuta.

Jupiter näkyy erittäin heikosti koko loppuvuoden ajan. Tarkkasilmäiset havaitsijat voivat kuitenkin löytää sen illan pimentyessä matalalta lounaistaivaalta vielä heinäkuun lopussa ja elokuussa. Aamutaivaalle Jupiter ilmestyy vasta joulukuun puolivälin jälkeen.

Saturnus majailee loppukesän ajan matalalla etelätaivaalla illan pimentyessä aina lokakuun loppuun saakka. Saturnus jää useimpien muiden planeettojen tapaan alle 10 asteen korkeudelle horisontista Etelä-Suomessakin eli senkin tarkempi havainnointi on melko tuskallista. Syyskuun 17. päivän iltana Kuu ja Saturnus ovat hyvin lähellä toisiaan. Niiden välinen etäisyys on vain hieman yli asteen eli reilut pari täysikuun läpimittaa.

Kaukaisemmat planeetat, Uranus ja Neptunus, näkyvät yötaivaalla koko loppuvuoden ajan. Uranus sijaitsee Kalojen tähdistössä ja Neptunus Vesimiehen tähdistössä. Molemmat ovat käytännössä kiikarikohteita ja niiden tunnistaminen tavallisista tähdistä vaatii usein jonkinlaisen tähtikartan.

Lisätietoa planeetoista ja niiden näkymisestä ja sijainneista löytyy luonnollisesti Tähtitieteellisen yhdistyksen, Ursan, sivuilta: https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html

Aika monelle tähtiharrastajalle vuoden kohokohta on perseidien tähdenlentoparvi, jonka tämänvuotinen maksimi osuu 12. / 13. elokuuta väliseen yöhön. Myös edellinen ja seuraava päivä ovat melko vilkkaita, joten katselupäivässä on jonkin verran joustoa, jos sää ei ole maksimin aikaan aivan parhaimmillaan. Tämä vuosi vaikuttaisi tähdenlentojen näkymisen osalta varsin hyvältä, sillä Kuu ei häiritse havaintoja lainkaan. Enimmillään perseidejä voi nähdä taivaalla noin 60 kappaletta tunnissa eli kerran minuutissa.

Perseidien tähdenlentoja näkyy tänä vuonna parhaiten elokuun 12./13. päivän välisenä yönä. Kuninkoja, Turku, 11.8.2017.

Toki syksyn mittaan taivaalla näkyy myös muita meteoriparvia ja satunnaisia eli sporadisia meteorejakin. Mikäli tähdenlentojen katselu kiinnostaa, niin kannattaa panna korvan taakse ainakin seuraavat ajanjaksot:

Orionidien tähdenlennot jättävät usein pitkiä vanoja taivaalle ja ovat siksi kiinnostava parvi. Orionidien maksimi osuu 21. lokakuuta, jolloin niitä voi nähdä noin 20 kappaletta tunnissa. Kuu häiritsee tämänvuotisten orionidien katselua.

Taurideja voi puolestaan nähdä 12. marraskuuta tienoilla. Vaikka niitä näkyy parhaimmillaankin vain noin 10 kappaletta tunnissa, ovat ne usein hyvin kirkkaita, sillä meteorit ovat kooltaan usein poikkeuksellisen suuria. Kuu ei häiritse tauridien katselua.

Leonidit puolestaan tunnetaan satunnaisista ja erittäin voimakkaista meteorimyrskyistä, jolloin taivaalla voi näkyä jopa kymmeniä tuhansia meteoreja tunnissa. Useimmiten (kuten tänäkin vuonna), parvi lienee varsin vaatimaton ja tähdenlentoja näkyy 17. marraskuuta tienoilla noin 15 kappaletta tunnissa. Puolikuu häiritsee havaintoja ainakin alkuillasta.

Perseidien ohella vuoden parhaimmasta showsta vastaa yleensä geminidien tähdenlentoparvi, jonka meteorit ovat usein kirkkaita ja lyhyitä. Geminidejä voi näkyä 14. joulukuuta maksimin aikaan jopa 120 kappaletta tunnissa. Valitettavasti ne jäävät melko usein pilvien taakse, sillä joulukuu on Suomessa keskimäärin pilvisin kuukausi. Kuu ei juurikaan häiritse havaintoja.

Asteroideja liikkuu pitkin öistä taivasta koko pimeän syksyn ajan. Useimmat möhkäleet ovat himmeitä, mutta osan niistä voi löytää jo hyvillä kiikareillakin. Pistemäisinä kohteina niiden tunnistaminen vaatii kuitenkin hyvän tähtikartan. Myös eri öinä valokuvaaminen paljastaa niiden liikkeen tähtien suhteen. Syksyn kirkkaimpia oppositiossa (lähinnä Maata olevassa pisteessä) olevia asteroideja ovat mm. (3) Juno marraskuun puolivälissä Eridanuksen tähdistössä (kirkkaus + 7.4 magnitudia), (6) Hebe joulukuun lopussa Yksisarvisen tähdistössä (+ 8.4 magnitudia), (40) Harmonia joulukuun alkupuolella Härän tähdistössä (+ 9.4 magnitudia) ja (30) Urania syyskuun puolivälissä Kalojen tähdistössä (+ 9.6 magnitudia).

Asteroidien etsimisessä voi käyttää apuna Heavens-aboven sivustoa ja sen etsintäkarttoja.

http://www.heavens-above.com/

Syksy tuo näkyviin myös muutaman ihan kelvollisen komeetan. Lähinnä ne ovat parhaimmillaankin vain kiikarikohteita, mutta joulukuussa periheliin tuleva säännöllinen komeetta 46P Wirtanen saattaa kirkastui jopa paljain silmin nähtäväksi. Normaalisti tämä noin 5 ½ vuoden jaksossa Aurinkoa kiertävä komeetta on huomattavasti himmeämpi, mutta tällä kertaa se tulee sen verran lähelle Maata, että se voi tosiaan kirkastua lähelle + 3 magnitudia. Lähinnä Maata se käy 16. joulukuuta, jolloin sen etäisyys meistä on hieman yli 7 miljoonaa kilometriä. Joulukuun aikana se liikkuu hyvin nopeasti taivaalla Valaskalan ja Eridanuksen tähdistöjen välistä kohti Ison Karhun tähdistöä ehtien käydä tässä välissä myös Härän, Ajomiehen ja Ilveksen tähdistöissä.

Myös vuoden 2017 keväällä saapui Maan läheisyyteen nopeasti liikkuva säännöllinen komeetta, Honda-Mrkos-Pajdusakova. Kevola, Paimio, 21.2.2017.

Eikä komeettabongareiden välttämättä tarvitse odottaa edes joulukuuhun saakka, sillä heti syysiltojen pimeyteen ilmestyy taivaalle toinen jaksollinen komeetta, 21P Giacobini-Zinner. Komeetan kirkkaus yltänee noin + 7 magnitudiin, joka tekisi siitä tavallisesti ihan kohtalaisen kiikarikohteen. Tällä kertaa tämä komeetta liikkuu kuitenkin lähellä Linnunradan tähtirunsautta, joten se saattaa helposti hukkua tähtien sekaan. Komeetta liikkuu elokuun alkupuolella Kassiopeian tähdistössä, josta Kirahvin ja Ajomiehen tähdistöjen kautta kohti Kaksosten tähdistöä, jonne se päätyy syyskuun puolivälin tienoilla.

Kaksi muuta kiikarikomeetaksi luettavaa kohdetta lienevät vielä loppuvuoden säännölliset komeetat, 38P Stephan-Oterma ja 64P Swift-Gehrels, jotka saattavat kirkastua noin + 9 magnitudiin. Näistä edellinen näkyy marras-joulukuun tienoilla Kaksosten tähdistön liepeillä ja jälkimmäinen samoihin aikoihin Andromedan tähdistön tuntumassa.

Komeettojen kirkkausarvioita ja tietoja niiden liikkeistä löytyy esimerkiksi japanilaisen Seiichi Yoshidan kotisivuilta osoitteesta: http://www.aerith.net/comet/future-n.html .

Aurinkokunnan kohteiden lisäksi katseltavaa riittää varmasti myös omassa ilmakehässämme. Ilmakehän ilmiöiden varjopuoli on tosin siinä, että niiden näkymistä ei voi ennustaa päiväkohtaisesti. Näin kesän aikana taivaalle ovat kuitenkin ilmestyneet valaisevat yöpilvet ja kausi on usein parhaimmillaan juuri nyt eli heinäkuun kahden viimeisen viikon aikana. Tänä vuonna valaisevia yöpilviä on näkynyt ainakin Etelä-Suomessa kirkkaina jo kuun alkupuolella. Yöpilvien kausi jatkuu likimääräisesti elokuun lopulle. Samaan aikaan yöpilvikauden päättymisen jälkeen ilmestyvät taivaalle mahdollisesti revontulet. Auringon aktiivisuus on tosin tällä hetkellä hyvin vähäinen, joten Etelä-Suomessa revontulet saattavat olla tulevan syksyn aikana hyvin harvinaisia. Tilannetta kannattaa kuitenkin seurata, sillä hiukkaspurkauksia voi tulla myös hiljaisena aikana.

Toki taivaalla näkyy myös paljon muuta mielenkiintoista, jos vain sinne jaksaa tähyillä. Erilaiset myrskyilmiöt ja ukkospilvet ovat aina näyttäviä ja luonnollisesti myös monet optiset ilmiöt ilahduttavat silloin tällöin taivaalla. Syysmyrksyjen tullen erityisesti sateenkaaret voivat olla hyvinkin näyttäviä ja värikkäitä.

Valaisevien yöpilvien kausi käynnistyi hienoilla näytöksillä jo heinäkuun alussa. Kyrkäng, Parainen, 7.7.2018.

Syksy on myös parasta aikaa Linnunradan katseluun, sillä maa on vielä (toivottavasti) lumeton ja Linnunradan parhaat palat ovat näkyvissä korkealla taivaalla. Esimerkiksi Joutsenen suunta pimeine sumuineen on vaikuttava näky yön pimeydessä. Vuonna 2017 tähtitieteellinen yhdistys Ursa järjesti kampanjan bongaa Linnunrata, jonka tarkoituksena oli saada ihmisiä liikkeelle kaupungin ulkopuolelle huomaamaan valon vaikutukset tähtitaivaan näkymiseen. Myös Turun Ursa järjesti kampanjan pohjalta tilaisuuden Ruissalossa ja tapahtuma todellakin kiinnosti kaupunkilaisia, sillä paikalle saapui yli 100 Linnunradan katselusta kiinnostunutta ihmistä. Myös syksyllä 2018 on odotettavissa jonkilaisia tapahtumia tai kampanjoita pimeiden paikkojen etsimisen ja Linnunradan katselun suhteen. Tilannetta kannattaa seurata esimerkiksi Ursan sivuilta.

Kuvat: © Jani Laasanen