Kun ajatellaan
tähtitiedettä ja avaruutta, niin varmasti merkittävin modernin
ajan yleistä mielipidettä muokannut yksittäinen asia on
avaruusteleskooppi Hubble. Sen ottamat kuvat ovat hämmästyttäneet
verkkokalvojamme vuosi vuoden perään tuoden jatkuvasti jotain uutta
tietoa maailmankaikkeudesta. Hubblen lähetettiin kiertoradalle
1990-luvun alussa, jolloin sen ensimmäiset kuvat julkaistiin juuri
sopivasti internetin läpimurron kynnyksellä. Siten kuvat myös
tavoittivat suuren yleisön aivan eri tavalla kuin aikaisemmin,
vaikka vaikeuksiakin Hubblen kanssa aluksi oli.
Hubblen historian voidaan
katsoa alkaneen jo silloin, kun avaruuslentojen katsottiin tulevan
mahdolliseksi. Jo vuonna 1946 Lyman Spitzer esitteli artikkelissaan
kaukoputken sijoittamista avaruuteen. Hän kuvaili siinä avaruudessa
sijaitsevan observatorion etuja, jolloin ilmakehän väreily ei
haittaisi havaintoja. Spitzer kuvaili myös mahdollisuuksia tehdä
havaintoja infra- ja ultravioletin aallonpituuksilla, jotka muuten
suodattuvat osittain pois ilmakehän vaikutuksesta. Spitzer käyttikin
suurimman osan urastaan avaruusteleskooppien kehittämiseen ja
ansioistaan avaruuteen laukaistiinkin vuonna 2003 hänen nimeään
kantava infrapunateleskooppi, Spitzer.
Hubblen varsinainen
suunnittelu käynnistyi 1970-luvulla, mutta rahoituksen puutteen
vuoksi suunnittelu eteni varsin epätasaisesti. Kiertoradalle tämä
2,4 metrinen (pääpeilin halkaisija) avaruusteleskooppi pääsi
vasta 24. huhtikuuta vuonna 1990. Vastoinkäymiset ja viivästymiset
teleskoopin osalta eivät päättyneet vielä tähänkään, sillä
ensimmäisistä testikuvista havaittiin, että ne olivat epätarkkoja.
Syyksi paljastui peili, joka oli hiottu väärin. Korjaava
huoltolento saatiin tehtyä vasta vuonna 1993, mutta tämän jälkeen
Hubblen teleskooppi on toiminut varsin hyvin ja tuottanut valtavan
määrän hienoja kuvia katseltavaksemme. Hubblen alkuperäiseksi
käyttöiäksi määriteltiin noin 15 vuotta, joka täyttyi vuonna
2005. Käyttöikä on kuitenkin ylittänyt kaikki odotukset ja Hubble
toimii edelleen erinomaisesti. Tämän hetken arvion mukaan Hubble
voisi olla kiertoradalla jopa 2030-luvulle asti. Jo sitä ennen
Hubblen ”korvaajaksi” avaruuteen lähetetään kuitenkin James
Webb -avaruusteleskooppi, jonka tavoitteellinen laukaisu on keväällä
2019.
Lopuksi vielä pieni
valikoima Hubblen parhaita kuvia. Mukaan mahtuisi luonnollisesti
moninkertainen määrä toinen toistaan kiinnostavampia kohteita,
mutta eräänlainen TOP 10 lista tämäkin nyt voisi olla.
HUBBLE TOP 10
10. Butterfly Nebula /
Perhossumu / NGC 6302
Perhossumu on
avaruusteleskooppi Hubblen ”testikuva” vuoden 2009
huoltolennolla. Tälloin Hubbleen asennettiin myös uusi laajemman
kuvakentän omaava kamera (WFC3). Kohde eli Perhossumu oli valittu
sen näyttävyyden ja sopivan koon perusteella uutta kameraa varten.
Perhossumu on niin sanottu planetaarinen sumu, joka syntyy
auringonkaltaisen tähden singotessa kuorikerroksensa avaruuteen
elinkaarensa lopussa. Tähdestä jää jäljelle vain valkoinen
kääpiö, mutta avaruuteen sinkoutuva muu aines näyttäytyy
Linnunradallamme kauniina muotoina joidenkin kymmenien tuhansien
vuosien ajan. Tämä sumu on iältään noin 2 200 vuotta eli se on
syntynyt hieman ennen ajanlaskumme alkua. Perhossumu sijaitsee
Skorpionin tähdistössä noin 3 800 valovuoden päässä meistä.
Meidän Aurinkoa vastaava kohtalo odottaa vasta noin 5 miljardin
vuoden kuluttua.
![]() |
Perhossumu Skorpionin
tähdistössä kuuluu ehdottomasti Hubblen kuvista näyttävimpiin.
Image credit: By NASA,
ESA and the Hubble SM4 ERO Team, via Wikimedia Commons
|
9. A Rose made by galaxies
/ Ruusugalaksi / UGC 1810 + UGC 1813
Andromedan tähdistöstä
löytyy varmasti yksi taivaan kauneimmista galaksipareista, jotka
tunnetaan myös yhteisnimellä Ruusugalaksi. Tässä 300 miljoonan
valovuoden päässä olevassa tapahtumassa on kyseessä kahden
spiraaligalaksin lähiohitus. Pienempi galakseista on menettänyt
kohtaamisessa suuren osan kevyestä kaasusta ja jäljelle on jäänyt
vain keskuspullistuma ja sitä lähinnä olevat spiraalin tyngät.
Suurempi galaksi on säilyttänyt pääosan muodostaan, mutta sitäkin
koristelevat erilaiset vuorovesihännät sekä varsinkin galaksin
yläosassa näkyvät siniset nuorten tähtien alueet. Uudet tähtien
syntymäalueet ovat syntyneet, kun ohikiitävä galaksi on
aiheuttanut muutoksia kaasu- ja pölypilviin, joissa niiden
tiivistyminen on käynnistynyt uusien tähtien alkioiksi. Tämäkin
galaksien välinen kosminen kohtaaminen tulee kestämään vielä
satoja miljoonia vuosia ennen kuin ne lopullisesti yhdistyvät.
![]() |
Ruusugalaksin muodot
ovat syntyneet kahden galaksin lähiohituksessa.
Image credit: By NASA,
ESA, and the Hubble Heritage Team (STScI/AURA), via Wikimedia Commons
|
8. Sombrero Galaxy /
Messier 104
Sombrerogalaksi on yksi
oman galaksijoukkomme (Neitsyen galaksijoukko) kiinnostavista
galakseista. Sen poikkeuksellisen kirkas halo (kirkas kehä)
varsinaisen galaksin ympärillä ja galaksin tasossa oleva vahva ja
tumma pölypilvi ovat houkuttaneet myös Hubblen valokuvaamaan
galaksia. Juuri nämä ominaisuudet ovat antaneet sille myös sen
lempinimen, Sombrerogalaksi. Galaksin ytimessä sijaitsee myös
poikkeuksellisen suuri keskuspullistuma, joka tarkoittanee siellä
lymyilevän harvinaisen suuren supermassiivisen mustan aukon. Vaikka
galaksin koko on likimääräisesti vain puolet omasta
Linnunradastamme on sen ympäriltä löydetty lähes kymmenen kertaa
enemmän pallomaisia tähtijoukkoja kuin omasta galaksistamme. Myös
tämä ominaisuus tekee Sombrerogalaksista poikkeuksellisen.
![]() |
Sombrerogalaksin
pölyvyön yksityiskohdat näkyvät hyvin kirkasta taustaa vasten.
Image credit: By
NASA/ESA and The Hubble Heritage Team (STScI/AURA), via Wikimedia
Commons
|
7. V838 Monocerotis echoes
6. tammikuuta vuonna 2002
havaittiin taivaalla Yksisarvisen tähdistössä jotain
poikkeuksellista. Tätä V838 Monocerotiksen nimellä tunnettua
tähteä seurasi myös Hubble seuraavien kuukausien aikana. Tähden
kirkastuminen näytti aluksi tavanomaiselta novalta, mutta tarkemmat
havainnot paljastivat sen olevan todennäköisesti hyvin
poikkeuksellinen, ns. punainen nova. Punaiset novat ovat
kaksoistähtijärjestelmiä, joissa kirkastuminen syntyy tähtien
yhdistyessä. Yhdistymisessä uuden tähden pinta laajenee ja
viilenee huomattavasti aiheuttaen lähinnä infrapuna-alueella
näkyvän valokaiun. Hubblen ottama kuva paljastaa
yksityiskohtaisesti tämän erikoisen näkymän taivaalta. Vastaavia
punaisia novia tunnetaan vain muutamia ja näistäkin osa on havaittu
muista galakseista. Mittausten ja ennusteiden mukaan vastaava
tapahtuma tulee tapahtumaan vuonna 2022 Joutsenen tähdistössä
sijaitsevassa KIC 9832227 tähdessä.
![]() |
Punaisen novan
valokaiku näkyy tyylikkäänä sumuna tähtienvälisen avaruuden
pölypilvissä.
Image credit: By NASA
and The Hubble Heritage Team (AURA/STScI), via Wikimedia Commons
|
6. Hubble Extreme Deep
Field
Hubble Extreme Deep Field
on ”syvin” syvän taivaan kuva, joka toistaiseksi on taivaalta
otettu. Kuvan tarkoituksena on ollut nähdä mahdollisimman kauas
menneisyyteen, lähelle aikaa jolloin ensimmäiset galaksit ovat
syntyneet. Kuvan alue sijaitsee Sulatusuunin tähdistössä
eteläisellä pallonpuoliskolla taivaan kohdassa, jossa Linnunradan
tähtiä on mahdollisimman harvassa. Kuvakentän koko on vain 2,3 x 2
kaariminuuttia, mutta siitä huolimatta Extreme Deep Field sisältää
lähes 10 000 kohdetta, joista suurin osa on galakseja. Kuvan
nuorimmat galaksit ovat syntyneet vain noin 450 miljoonaa vuotta
alkuräjähdyksen jälkeen eli kuvassa nähdään menneisyyttä jopa
yli 13 miljardin vuoden päähän.
5. Whirlpool Galaxy /
Pyörregalaksi / Messier 51
Pyörregalaksi on
galaksien joukossa häikäisevä kaunotar useista syistä. Ensinnäkin
se on melko kirkas ja suurikokoinen spiraaligalaksi, jonka selkeät
spiraalihaarat näkyvät suoraan ylhäältä päin. Toiseksi se on
vuorovaikutuksessa toisen voimakkaan spiraalihaaran kärjen takana
näkyvän kääpiögalaksin kanssa. Kohde on yksi tunnetuimmista
kohteista taivaalla. Hubblen ottamasta kuvasta paljastuu kuinka
joitain satoja miljoonia vuosia sitten tapahtuneen ohituksen
vaikutuksesta on Pyörregalaksin spiraalihaaroissa oleva kaasu
kerääntynyt yhteen, jolloin voimakas tähtien syntyprosessi on
käynnistynyt. Vaikka prosessi on jo hieman hidastunut, näkyy uusien
tähtien syntyalueita erityisesti kääpiögalaksin puoleisten
spiraalien osissa. Kääpiögalaksin ympärillä on lisäksi
nähtävissä heikkoa kaasumaista hehkua, joka on galakseista
irronnutta materiaalia ohituksen seurauksena. Galaksien
törmäysprosessi jatkuu edelleen ja noin 50 – 100 miljoonan vuoden
kuluttua ne kohtaavat jälleen toisensa.
![]() |
Pyörregalaksin
pölypilvet ja tähtien syntymäalueet näkyvät selvästi Hubblen
kuvassa.
Image credit: NASA and
European Space Agency, via Wikimedia Commons
|
4. Crab Nebula / Rapusumu
/ Messier 1
Hubblen kuvista laadittu
mosaiikki Rapusumusta paljastaa voiman, joka repii tähden
riekaileiksi sen päättäessä päivänsä supernovana. Rapusumun
aiheuttanut supernova näkyi taivaalla Härän tähdistössä lähes
tuhat vuotta sitten, jolloin mm. kiinalaiset tähtitieteilijät
havainnoivat sen ilmestymistä ja katoamista vuonna 1054 jopa
päivänvalossa. Tänä päivänä räjähdyksen jäännökset
näkyvät monimuotoisena sumuna, joka on jo levinnyt avaruuteen 11
valovuoden laajuiselle alueelle. Laajentuminen jatkuu edelleen 1500
kilometrin sekuntinopeudella. Sumun keskustassa sijaitsee räjähtäneen
tähden jäännös, neutronitähti, jonka halkaisija on ainoastaan 10
kilometriä. Tästä huolimatta sen massa on Aurinkoon verrattuna
noin kaksinkertainen.
3. Messier 82 /
Sikarigalaksi
Messier 82 eli
Sikarigalaksi on tyypillinen ja samalla myös lähin esimerkki niin
sanotusta tähtiryöppygalaksista. Hubble on kuvannut tästä
erikoisesta galaksista mosaiikkikuvan, joka sisältää niin näkyvän
valon kuin infrapunankin aallonpituuksia. Galaksin kirkas kiekko
näkyy paremmin näkyvässä valossa ja galaksin ylä- ja alapuolella
sinkoutuva hehkuvan kuuma kaasu infrapunavalossa. Galaksi on
aktiivinen noin 500 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneen toisen
galaksin (Messier 81) lähiohituksen vuoksi. Ohituksen seurauksena
galaksin keskustassa käynnistyi voimakas tähtien syntyprosessi,
joka jatkuu edelleen. Galaksin ytimessä syntyykin tällä hetkellä
uusia tähtiä 10 kertaa enemmän kuin koko Linnunradassa yhteensä.
2. Infrared view of
Horsehead Nebula
Avaruusteleskooppi Hubblen
kuvauskyky ei siis rajoitu pelkästään näkyvän valon alueelle,
vaan sillä on mahdollisuus myös infrapunan aallonpituudella
otettaviin kuviin. Malliesimerkki tästä on äärimmäisen tarkka
kuva Orionin tähdistössä sijaitsevasta hyvin tunnetusta
Hevosenpääsumusta (Barnard 33). Näkyvän valon alueella sumu on
hyvin tumma ja se koostuukiin lähinnä tähtienvälisestä pölystä
ja kaasusta, joka ei ole minkään tähden valaisema. Taivaalta se
erottuu vain sen vuoksi, että sumun taustalla loistaa punertava
vetypilvi, IC 434. Infrapunan aallonpituudella otettu kuva antaa
mahdollisuuden tarkastella Hevosenpääsumua aivan eri näkökulmasta,
kun pölyn ja kaasun yksityiskohdat tulevat näkyviin.
![]() |
Hevosenpääsumu
infrapunan aallonpituudella.
Image credit:
ESA/Hubble, via Wikimedia Commons
|
1. Pillars of Creation –
Luomisen pilarit
Luomisen pilarit lienee
Hubblen tunnetuin kuva. Alkuperäinen kuva tuosta Käärmeen
tähdistössä sijaitsevasta kaasusumusta on otettu 1. huhtikuuta
vuonna 1995 avaruusteleskoopin varhaisina vuosina. Kuvan ajoitus sopi
täydellisesti internetin vallankumoukselliseen etenemiseen
1990-luvun puolivälin aikoihin ja siten kuva päätyikin nopeasti
laajempaan jakeluverkostoon kuin mikään avaruuskuva aiemmin ja tuli
tunnetuksi ympäri maailmaa. Kuva on saanut nimensä pitkistä
pylväsmäisistä pilareista, joiden kärjistä hehkuu aavemaista
valoa. Pilarit ovat todellisuudessa tiheää kaasua, joiden kohdalla
on syntymässä uusia tähtiä. Pilarit erottuvat taustastaan
selkeästi, sillä toisten vastasyntyneiden tähtien säteilypaine on
puhaltanut keveimmät kaasut tiheän kaasukerroksen ympäriltä pois.
Pilarien sisällä olevien tähtialkoiden syntymän jälkeen myös
nämä pilarit katoavat. Hubble on kuvannut pilareista uusintaversion
vuonna 2014.
![]() |
Luomisen
pilarit vuoden 2014 versiossa.
Image
credit: NASA, ESA, and the Hubble Heritage Team
(STScI/AURA,
via Wikimedia Commons
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti