Jälleen ovat yöt
pimentyneet ja kuvauskausi käynnistynyt. Omien kuvausprojektien
ohella on Turun Ursan syyskausikin juuri käynnistynyt sekä
tähtinäytöksin että uusien tapahtumien merkeissä. Pilvinen ja
sateinen loppukesä sekä myöhäinen kesäloma viivästyttivät
omalta kohdaltani kauden alkua aina syyskuun puoliväliin saakka,
mutta sen jälkeen olikin pari oikein hyvää havaintoviikkoa,
jolloin muutama kuvakin tuli taivaalta otettua.
Aloitetaan kuitenkin Turun
Ursan syyskauden tapahtumista. Pieni varaslähtö varsinaiseen kauden
alkuun nähden tuli tehtyä jo 22. syyskuuta, kun vietimme
Iso-Heikkilän tähtitornin 80-vuotisjuhlia kakkukahvien merkeissä.
Samalla katselimme vanhoja kuvia tähtitornin kaukaisemmasta ja
läheisemmästä historiasta. Tornilla vieraili illan aikana noin 20
harrastajaa ja pieni kopperomme olikin välillä pursuta
liitoksistaan. Suurella ryhmällä olikin hyvä alustaa myös muita
tulevia tapahtumia ja jo heti seuraavana päivänä vietimmekin
kauden aloitusta panimoravintola Koulussa. Tämäkin tilaisuus oli
hyvin vapaamuotoinen ja sisällöltään enemmän ehkä ideoiva
keskustelutuokio.
 |
Iso-Heikkilän
tähtitorni ottaa jälleen vierailijoita vastaan perjantai-iltaisin
koko talvikauden 2017-2018 ajan. Iso-Heikkilä, Turku, 13.11.2015.
|
Jotta viikonloppuun ei
varmasti olisi jäänyt vapaata aikaa, järjesti Turun Ursa Ruissalon
Saaronniemeen tapahtuman Linnunradan katseluun sunnuntai-illaksi.
Tapahtuma oli osa valtakunnallisen Tähtitieteellisen yhdistyksen
Ursa ry:n kampanjaa, ”bongaa Linnunrata”, jossa Ursa haastaa
suomalaiset bongaamaan Linnunrataa ja sitä kautta kiinnittämään
huomiota taivaan pimeyteen ja sitä häiritsevään valosaasteeseen.
Ruissalon tapahtuma oli menestys, sillä paikalle saapui yli sata
kiinnostunutta. Myös sää oli kirkas, joten tapahtuman tavoite
täyttyi ja Linnunrata näkyi (vaikka täysin pimeää ei
Ruissalossakaan ollut rannan katuvalojen vuoksi). Valtakunnallinen
kampanja muuten kestää aina 8. marraskuuta saakka, joten vielä on
aikaa osallistua tähän tapahtumaan. Lisätietoja löytyy Ursan
teemasivuilta osoitteesta:
 |
Linnunrata kohoaa
etelätaivaalla ”bongaa Linnunrata” tapahtuman
yleisötilaisuudessa. Ruissalo, Turku, 24.9.2017.
|
 |
Ruissalon rannan
katuvaloista huolimatta oli Linnunrataa saapunut bongaamaan yli sata
innokasta kaupunkilaista. Ruissalo, Turku, 24.9.2017.
|
Myös Turun Ursan
tähtinäytöskausikin on taas alkamassa eli ensimmäinen esitys on
perjantaina 6. lokakuuta mikäli sää näytöksen sallii. Samana
viikonloppuna on Turussa vierailulla myös satavuotisen Suomen
kunniaksi avaruusrekka, joka kiertää Suomessa Suomi100 -satelliitin
ja suomalaisen avaruustutkimuksen kunniaksi (satelliitti lähetetään
avaruuteen vielä vuoden loppuun mennessä). Avaruusrekan
tarkoituksena on tuoda tietoa avaruudesta ja avaruustekniikasta sekä
tietysti suomalaisesta avaruusosaamisesta satelliittien osalta.
Turussa rekka pysähtyy yliopiston alueella perjantaina 6. ja
lauantaina 7. lokakuuta. Lisätietoa rekasta ja sen liikkeistä sekä
suomalaisista satelliiteista löytyy jälleen tapahtuman omilta
teemasivuilta osoitteesta:
Ja sitten vielä se oma
kuvauskauden avaus. Syyskuun loppupuolella sain kalenteriini osumaan
kaksi sellaista päivää, jolloin taivas oli avoinna omien muiden
aikataulujeni ohessa. Näistä ensimmäinen oli pian syyskuun
puolivälin jälkeen, jolloin oli aika verestää hieman muistia
”harjoittelemalla” kuvaamista. Tästä johtuen valitsinkin
ensimmäisiksi kohteiksi muutamia lyhyitä ja helppoja valotuksia
taivaalta. Aivan ensimmäiseksi kohteeksi valitsin ehkäpä taivaan
tunnetuimman kaksoistähden, Joutsenen tähdistön Albireon, jota
kuvasin noin 20 sekunnin pätkissä kaikkiaan muutaman minuutin. Jopa
tuolla lyhyellä valotuksella noiden kirkkaiden tähtien keskustat
paloivat puhki, mutta niiden ominaisvärit jäivät onneksi kuvaan
tulleisiin sakaroihin näkymään. Albireohan on tunnettu juuri
tähtien välisestä värikontrastista punaisen ja sinisen värien
osalta. Kuvassa näkyvät sakarat puolestaan aiheutuvat
peilikaukoputkilla kuvatessa apupeilin kannattamista, jotka
aiheuttavat ilmiön nimeltä diffraktio.
 |
Joutsenen tähdistössä
näkyvä Albireo on yksi tunnetuimmista kaksoistähdisä. Kevola,
Paimio, 17.9.2017.
|
Albireon jälkeen seuraava
kohde oli muutamaa pykälää haastavampi kääpiöplaneetta, Pluto,
joka Suomesta katsottuna sijaitsee vain joidenkin asteiden
korkeudella eteläisestä horisontista seuraavat 30 vuotta. Pluton
kuvaamiseen vaikuttaakin siis kaikkein eniten vallitsevat olosuhteet
ja sen saamiseksi kuvaan vaaditaan varsin kirkasta näkyvyyttä
horisonttiin saakka. Tällaisia olosuhteita ei tietenkään kyseisenä
iltana ollut ja tuo noin 7 asteen korkeudella näkyvä
kääpiöplaneetta jäikin omassa kuvassani hyvin mitättömäksi
täpläksi kameran kennolle.
 |
Pluto on vaatimaton
piste taivaalla ja tällä hetkellä hyvin matalalla Suomen
leveyspiiriltä katsottuna. Kääpiöplaneetan tunnistaminen muiden
tähtien joukosta vaatii ehdottomasti hyvän tähtikartan.. Kevola,
Paimio, 17.9.2017.
|
Pluton jälkeen valitsin
kuvattavaksi käytännössä yhtä kirkkaan kohteen, joka kuitenkin
sijaitsi aivan taivaan laella eli zeniitissä. Horisontin ja zeniitin
välinen ero kuvaamisen helppoudessa tulikin hyvin selväksi ja
kohteeksi valittu supernova 2017eaw niin sanotussa
Ilotulitusgalaksissa (NGC 6946) tulikin esiin hyvin helposti. Tämä
galaksi on saanut lempinimensä siitä, että siellä on havaittu
poikkeuksellisen paljon supernovia eli räjähtäviä tähtiä. Niitä
esiintyy jopa 10 vuoden välein, kun keskimäärin niitä
tavanomaisessa galaksissa tapahtuu vain noin yhden kerran sadan
vuoden aikana. Oma Linnunratamme on supernovien osalta ollut
poikkeuksellisen rauhallinen ja edellinen supernovahavainto on jo yli
400 vuoden takaa (1800-luvulla Linnunradan keskustan lähellä tosin
räjähti supernova, joka kuitenkin hukkui keskustan valoon, eikä
siksi erottunut taivaalta). Tämänkertainen kuvauskohde eli
supernova 2017eaw on nyt selvästi himmenemässä ja sen kirkkauskin
on pudonnut maksimista jo pari magnitudia. Supernova löydettiin
toukokuun puolivälissä ja kirkkaimmillaan se oli touko-kesäkuun
vaihteessa. Suomesta katsottuna yöt olivat tuolloin liian kirkkaita
sen havaitsemiseen, mutta kyllähän tuo edelleen erottui mainiosti
yhdessä galaksin spiraalihaaroista.
 |
Supernova loistaa
kaukaisen galaksin spiraalihaarassa erottuen selvästi erillisenä
kohteena. Muut kuvan tummat pisteet ovat oman Linnunratamme tähtiä.
Kevola, Paimio, 17.9.2017.
|
Loppukohteena
ensimmäiselle kuvausillalle oli Joutsenen tähdistön
Pohjois-Amerikkasumu, johon tuli kerättyä valoa kaikkiaan lähes 2
tuntia. Sumuhan on näkyvissä mukavasti näin syksyisin korkealla ja
se on suurikokoisena ja melko kirkkaana suhteellisen helppo
kuvauskohde. Tällä kertaa käytössäni oli kameran lisäksi
tavanomainen 200 mm kameraobjektiivi, jossa valovoimaa riitti
mukavasti (f/2.8). Kamera objektiiveineen oli kiinnitetty yhdistyksen
suuren kaukoputken kyytiin, joten seurantaakaan ei tarvinnut miettiä
juuri lainkaan. Viiden minuutin yksittäiset valotuksissa tähdet
pysyivät helposti aivan pyöreinä ja näin ollen sain otettua
kaikki yksittäiset otokset mukaan lopulliseen kuvaan.
Pohjois-Amerikkasumuhan on näennäiseltä kooltaan valtava. Sen
alueelle taivaalla pitäisi nimittäin sijoittaa neljä täysikuuta,
jotta se peittyisi kokonaan. Sumun etäisyys on vielä nykyisinkin
pieni arvoitus, mutta useimmat lähteet ilmoittavan sen sijaitsevan
noin 2 000 – 3 000 valovuoden päässä. Tällöin sen todellinen
halkaisija olisi peräti yli 100 valovuotta. Sumu näkyy meille
hehkuvana punertavana valona, sillä se koostuu ionisoituneen vedyn
muodostamasta kaasupilvestä, jota jokin sen lähellä sijaitseva
tähti (mahdollisesti Deneb) kuumentaa. Paikoin sumun alueella näkyy
myös tummempia alueita, sumua lähempänä olevia pölypilviä,
jotka peittävät itse sumun hehkun näkyvistä. Sumu on saanut
lempinimensä sen alaosassa olevasta tummasta alueesta, joka
erehdyttävästi muistuttaa Meksikonlahtea saaden näin varsinaisen
sumun näkymään Pohjois-Amerikan mantereen muotoiselta.
 |
Pohjois-Amerikkasumu
muistuttaa erehdyttävästi todellista Yhdysvaltojen, Meksikon ja
Kanadan seutua. Kevola, Paimio, 17.9.2017.
|
Toisella käyntikerralla
Kevolan tähtitornilla noin viikkoa myöhemmin valitsin illan
ainoaksi kohteeksi Andromedan galaksin, josta olen jo pitkään
halunnut ottaa paremman kuvan kuin aikaisemmin. Tällä kertaa
kameran jatkeena oli viime talvena hankkimani kaukoputki, jonka
kuva-alaan Andromedan galaksi seuralaisineen mainiosti sopii. Illan
aikana kuvauksessa oli pieniä murheita niin kameran tarkennuksen
kuin kalibrointikuvienkin kanssa, mutta jonkinlainen lopputulos parin
tunnin kuvamateriaalista kuitenkin syntyi. Galaksihan on näennäiseltä
(ja todelliselta) kooltaan aivan valtava. Mikäli jälleen käytämme
vertausta täysikuuhun, tarvittaisiin niitä kaikkiaan kuusi
kappaletta peräkkäin taivaalle, jotta galaksi peittyisi näkyvistä.
Ja tämä siis siitä huolimatta, että Andromedan galaksi sijaitsee
peräti 2,5 miljoonan valovuoden päässsä. Todelliselta
halkaisijaltaan Andromedan galaksi on likimääräisesti noin 200 000
valovuotta. Kuvassa näkyy mainiosti myös kaksi Andromedan läheistä
kumppania, jotka molemmat ovat pieniä elliptisiä galakseja. Näistä
lähempi, Messier 32, on hiljalleen sulautumassa Andromedan galaksiin
ja aiheuttaa jo nyt tarkasti katsoen epäsymmetrisyyttä Andromedan
galaksin spiraalihaaroihin. Myöhemmin tulevaisuudessa Andromedan
galaksi ja Linnunrata tulevat sulautumaan toisiinsa, jolloin syntynee
valtavan suuri elliptinen galaksi.
 |
Andromedan galaksi on
pohjoisen taivaan suurin ja kirkkain galaksi. Kevola, Paimio,
25.9.2017.
|
Kuvat: © Jani Laasanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti