torstai 5. lokakuuta 2017

SYKSYN HAVAINTOJA TÄHTITAIVAALTA

Jälleen ovat yöt pimentyneet ja kuvauskausi käynnistynyt. Omien kuvausprojektien ohella on Turun Ursan syyskausikin juuri käynnistynyt sekä tähtinäytöksin että uusien tapahtumien merkeissä. Pilvinen ja sateinen loppukesä sekä myöhäinen kesäloma viivästyttivät omalta kohdaltani kauden alkua aina syyskuun puoliväliin saakka, mutta sen jälkeen olikin pari oikein hyvää havaintoviikkoa, jolloin muutama kuvakin tuli taivaalta otettua.


Aloitetaan kuitenkin Turun Ursan syyskauden tapahtumista. Pieni varaslähtö varsinaiseen kauden alkuun nähden tuli tehtyä jo 22. syyskuuta, kun vietimme Iso-Heikkilän tähtitornin 80-vuotisjuhlia kakkukahvien merkeissä. Samalla katselimme vanhoja kuvia tähtitornin kaukaisemmasta ja läheisemmästä historiasta. Tornilla vieraili illan aikana noin 20 harrastajaa ja pieni kopperomme olikin välillä pursuta liitoksistaan. Suurella ryhmällä olikin hyvä alustaa myös muita tulevia tapahtumia ja jo heti seuraavana päivänä vietimmekin kauden aloitusta panimoravintola Koulussa. Tämäkin tilaisuus oli hyvin vapaamuotoinen ja sisällöltään enemmän ehkä ideoiva keskustelutuokio.

Iso-Heikkilän tähtitorni ottaa jälleen vierailijoita vastaan perjantai-iltaisin koko talvikauden 2017-2018 ajan. Iso-Heikkilä, Turku, 13.11.2015.

Jotta viikonloppuun ei varmasti olisi jäänyt vapaata aikaa, järjesti Turun Ursa Ruissalon Saaronniemeen tapahtuman Linnunradan katseluun sunnuntai-illaksi. Tapahtuma oli osa valtakunnallisen Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursa ry:n kampanjaa, ”bongaa Linnunrata”, jossa Ursa haastaa suomalaiset bongaamaan Linnunrataa ja sitä kautta kiinnittämään huomiota taivaan pimeyteen ja sitä häiritsevään valosaasteeseen. Ruissalon tapahtuma oli menestys, sillä paikalle saapui yli sata kiinnostunutta. Myös sää oli kirkas, joten tapahtuman tavoite täyttyi ja Linnunrata näkyi (vaikka täysin pimeää ei Ruissalossakaan ollut rannan katuvalojen vuoksi). Valtakunnallinen kampanja muuten kestää aina 8. marraskuuta saakka, joten vielä on aikaa osallistua tähän tapahtumaan. Lisätietoja löytyy Ursan teemasivuilta osoitteesta:


Linnunrata kohoaa etelätaivaalla ”bongaa Linnunrata” tapahtuman yleisötilaisuudessa. Ruissalo, Turku, 24.9.2017.

Ruissalon rannan katuvaloista huolimatta oli Linnunrataa saapunut bongaamaan yli sata innokasta kaupunkilaista. Ruissalo, Turku, 24.9.2017.

Myös Turun Ursan tähtinäytöskausikin on taas alkamassa eli ensimmäinen esitys on perjantaina 6. lokakuuta mikäli sää näytöksen sallii. Samana viikonloppuna on Turussa vierailulla myös satavuotisen Suomen kunniaksi avaruusrekka, joka kiertää Suomessa Suomi100 -satelliitin ja suomalaisen avaruustutkimuksen kunniaksi (satelliitti lähetetään avaruuteen vielä vuoden loppuun mennessä). Avaruusrekan tarkoituksena on tuoda tietoa avaruudesta ja avaruustekniikasta sekä tietysti suomalaisesta avaruusosaamisesta satelliittien osalta. Turussa rekka pysähtyy yliopiston alueella perjantaina 6. ja lauantaina 7. lokakuuta. Lisätietoa rekasta ja sen liikkeistä sekä suomalaisista satelliiteista löytyy jälleen tapahtuman omilta teemasivuilta osoitteesta:


Ja sitten vielä se oma kuvauskauden avaus. Syyskuun loppupuolella sain kalenteriini osumaan kaksi sellaista päivää, jolloin taivas oli avoinna omien muiden aikataulujeni ohessa. Näistä ensimmäinen oli pian syyskuun puolivälin jälkeen, jolloin oli aika verestää hieman muistia ”harjoittelemalla” kuvaamista. Tästä johtuen valitsinkin ensimmäisiksi kohteiksi muutamia lyhyitä ja helppoja valotuksia taivaalta. Aivan ensimmäiseksi kohteeksi valitsin ehkäpä taivaan tunnetuimman kaksoistähden, Joutsenen tähdistön Albireon, jota kuvasin noin 20 sekunnin pätkissä kaikkiaan muutaman minuutin. Jopa tuolla lyhyellä valotuksella noiden kirkkaiden tähtien keskustat paloivat puhki, mutta niiden ominaisvärit jäivät onneksi kuvaan tulleisiin sakaroihin näkymään. Albireohan on tunnettu juuri tähtien välisestä värikontrastista punaisen ja sinisen värien osalta. Kuvassa näkyvät sakarat puolestaan aiheutuvat peilikaukoputkilla kuvatessa apupeilin kannattamista, jotka aiheuttavat ilmiön nimeltä diffraktio.

Joutsenen tähdistössä näkyvä Albireo on yksi tunnetuimmista kaksoistähdisä. Kevola, Paimio, 17.9.2017.

Albireon jälkeen seuraava kohde oli muutamaa pykälää haastavampi kääpiöplaneetta, Pluto, joka Suomesta katsottuna sijaitsee vain joidenkin asteiden korkeudella eteläisestä horisontista seuraavat 30 vuotta. Pluton kuvaamiseen vaikuttaakin siis kaikkein eniten vallitsevat olosuhteet ja sen saamiseksi kuvaan vaaditaan varsin kirkasta näkyvyyttä horisonttiin saakka. Tällaisia olosuhteita ei tietenkään kyseisenä iltana ollut ja tuo noin 7 asteen korkeudella näkyvä kääpiöplaneetta jäikin omassa kuvassani hyvin mitättömäksi täpläksi kameran kennolle.

Pluto on vaatimaton piste taivaalla ja tällä hetkellä hyvin matalalla Suomen leveyspiiriltä katsottuna. Kääpiöplaneetan tunnistaminen muiden tähtien joukosta vaatii ehdottomasti hyvän tähtikartan.. Kevola, Paimio, 17.9.2017.

Pluton jälkeen valitsin kuvattavaksi käytännössä yhtä kirkkaan kohteen, joka kuitenkin sijaitsi aivan taivaan laella eli zeniitissä. Horisontin ja zeniitin välinen ero kuvaamisen helppoudessa tulikin hyvin selväksi ja kohteeksi valittu supernova 2017eaw niin sanotussa Ilotulitusgalaksissa (NGC 6946) tulikin esiin hyvin helposti. Tämä galaksi on saanut lempinimensä siitä, että siellä on havaittu poikkeuksellisen paljon supernovia eli räjähtäviä tähtiä. Niitä esiintyy jopa 10 vuoden välein, kun keskimäärin niitä tavanomaisessa galaksissa tapahtuu vain noin yhden kerran sadan vuoden aikana. Oma Linnunratamme on supernovien osalta ollut poikkeuksellisen rauhallinen ja edellinen supernovahavainto on jo yli 400 vuoden takaa (1800-luvulla Linnunradan keskustan lähellä tosin räjähti supernova, joka kuitenkin hukkui keskustan valoon, eikä siksi erottunut taivaalta). Tämänkertainen kuvauskohde eli supernova 2017eaw on nyt selvästi himmenemässä ja sen kirkkauskin on pudonnut maksimista jo pari magnitudia. Supernova löydettiin toukokuun puolivälissä ja kirkkaimmillaan se oli touko-kesäkuun vaihteessa. Suomesta katsottuna yöt olivat tuolloin liian kirkkaita sen havaitsemiseen, mutta kyllähän tuo edelleen erottui mainiosti yhdessä galaksin spiraalihaaroista.

Supernova loistaa kaukaisen galaksin spiraalihaarassa erottuen selvästi erillisenä kohteena. Muut kuvan tummat pisteet ovat oman Linnunratamme tähtiä. Kevola, Paimio, 17.9.2017.

Loppukohteena ensimmäiselle kuvausillalle oli Joutsenen tähdistön Pohjois-Amerikkasumu, johon tuli kerättyä valoa kaikkiaan lähes 2 tuntia. Sumuhan on näkyvissä mukavasti näin syksyisin korkealla ja se on suurikokoisena ja melko kirkkaana suhteellisen helppo kuvauskohde. Tällä kertaa käytössäni oli kameran lisäksi tavanomainen 200 mm kameraobjektiivi, jossa valovoimaa riitti mukavasti (f/2.8). Kamera objektiiveineen oli kiinnitetty yhdistyksen suuren kaukoputken kyytiin, joten seurantaakaan ei tarvinnut miettiä juuri lainkaan. Viiden minuutin yksittäiset valotuksissa tähdet pysyivät helposti aivan pyöreinä ja näin ollen sain otettua kaikki yksittäiset otokset mukaan lopulliseen kuvaan. Pohjois-Amerikkasumuhan on näennäiseltä kooltaan valtava. Sen alueelle taivaalla pitäisi nimittäin sijoittaa neljä täysikuuta, jotta se peittyisi kokonaan. Sumun etäisyys on vielä nykyisinkin pieni arvoitus, mutta useimmat lähteet ilmoittavan sen sijaitsevan noin 2 000 – 3 000 valovuoden päässä. Tällöin sen todellinen halkaisija olisi peräti yli 100 valovuotta. Sumu näkyy meille hehkuvana punertavana valona, sillä se koostuu ionisoituneen vedyn muodostamasta kaasupilvestä, jota jokin sen lähellä sijaitseva tähti (mahdollisesti Deneb) kuumentaa. Paikoin sumun alueella näkyy myös tummempia alueita, sumua lähempänä olevia pölypilviä, jotka peittävät itse sumun hehkun näkyvistä. Sumu on saanut lempinimensä sen alaosassa olevasta tummasta alueesta, joka erehdyttävästi muistuttaa Meksikonlahtea saaden näin varsinaisen sumun näkymään Pohjois-Amerikan mantereen muotoiselta.

Pohjois-Amerikkasumu muistuttaa erehdyttävästi todellista Yhdysvaltojen, Meksikon ja Kanadan seutua. Kevola, Paimio, 17.9.2017.

Toisella käyntikerralla Kevolan tähtitornilla noin viikkoa myöhemmin valitsin illan ainoaksi kohteeksi Andromedan galaksin, josta olen jo pitkään halunnut ottaa paremman kuvan kuin aikaisemmin. Tällä kertaa kameran jatkeena oli viime talvena hankkimani kaukoputki, jonka kuva-alaan Andromedan galaksi seuralaisineen mainiosti sopii. Illan aikana kuvauksessa oli pieniä murheita niin kameran tarkennuksen kuin kalibrointikuvienkin kanssa, mutta jonkinlainen lopputulos parin tunnin kuvamateriaalista kuitenkin syntyi. Galaksihan on näennäiseltä (ja todelliselta) kooltaan aivan valtava. Mikäli jälleen käytämme vertausta täysikuuhun, tarvittaisiin niitä kaikkiaan kuusi kappaletta peräkkäin taivaalle, jotta galaksi peittyisi näkyvistä. Ja tämä siis siitä huolimatta, että Andromedan galaksi sijaitsee peräti 2,5 miljoonan valovuoden päässsä. Todelliselta halkaisijaltaan Andromedan galaksi on likimääräisesti noin 200 000 valovuotta. Kuvassa näkyy mainiosti myös kaksi Andromedan läheistä kumppania, jotka molemmat ovat pieniä elliptisiä galakseja. Näistä lähempi, Messier 32, on hiljalleen sulautumassa Andromedan galaksiin ja aiheuttaa jo nyt tarkasti katsoen epäsymmetrisyyttä Andromedan galaksin spiraalihaaroihin. Myöhemmin tulevaisuudessa Andromedan galaksi ja Linnunrata tulevat sulautumaan toisiinsa, jolloin syntynee valtavan suuri elliptinen galaksi.

Andromedan galaksi on pohjoisen taivaan suurin ja kirkkain galaksi. Kevola, Paimio, 25.9.2017.

Kuvat: © Jani Laasanen  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti