Kesä on jälleen
kääntymässä kohti syksyä eli on aika katsoa alkusyksyn
tähtitaivaan tapahtumia. Elokuussa yön pimeät tunnit ovat vielä
melko lyhyitä, mutta hyvin nopeasti tilanne muuttuu, kun vuosi
lähestyy taas loppuaan. Tässä vaiheessa on oikein hyvä hetki
käydä lyhyesti läpi mitä kaikkea taivaalla tapahtuu lähiaikoina.
Varsinainen tähtitaivas on tähtien osalta luonnollisesti
samanlainen kuin joka syksy. Muun muassa Joutsenen, Lyyran ja
Pegasuksen tähdistöt näkyvät hyvin etelässä. Myös Linnunrata
on parhaimmillaan syksyisin, kun se näkyy korkealla, eikä luminen
maa vielä heijasta hajavaloa taivaalle. Alkusyksyn tapahtumat
taivaalla ovatkin siis lähinnä aurinkokunnassa tapahtuvia
muutoksia. Tapahtumien kohokohtana lienee tänäkin syksynä
perseidien tähdenlentoparvi, jos vain sää sallii niiden katselun.
Aloitetaan kuitenkin Kuun
vaiheiden tarkastelulla. Kuun vaiheet vaihtelevat hieman alle 30
vuorokauden jaksoissa. Näin ollen täysikuukin näkyy käytännössä
kerran kuukaudessa muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.
Elo-, syys- ja lokakuun täysikuut ovat tarkalleen ottaen tällä
kertaa 7. elokuuta kello 21:11, 6. syyskuuta kello 10:03 ja 5.
lokakuuta kello 21:41. Näistä elokuun täysikuun yhteydessä
tapahtuu myös osittainen kuunpimennys, joka Suomesta katsottuna on
tosin erittäin vaikea havaita. Vain pieni osa Kuun eteläreunasta
pimenee ja silloinkin Kuu on vasta juuri nousemassa horisontin takaa
taivaalle. Lisäksi taivas on vielä pimennyksen aikaan hyvin vaalea,
joten kannattaa ehkä odotella vielä ensi vuoden tammikuulle,
jolloin Suomessa on mahdollista nähdä pitkästä aikaa täydellinen
kuunpimennys. Uuden kuun hetket lähikuukausina ovat puolestaan
21.8.2017 kello 21:30, 20. syyskuuta kello 08:29 ja 19. lokakuuta
kello 22:12. Näistä elokuun 21. päivän uuden kuun aikaan tapahtuu
täydellinen auringonpimennys, joka ei valitettavasti näy miltää
osin Suomessa. Kannattaa kuitenkin seurata pimennystä erilaisten
medioiden kautta, sillä tällä kertaa pimentyvä alue kulkee
käytännössä koko Yhdysvaltojen halki, joten mediahuomiota
pimennykselle tulee varmasti riittämään.
Tietoa pimennyksestä
löytyy myös Nasan pimennystä koskevilta sivuilta.
 |
Suomessa keväällä
2015 näkynyt osittainen auringonpimennys näytti kameran läpi
tältä. Iso-Heikkilä, Turku, 20.3.2015.
|
Planeetoista Merkurius
näkyy muutaman viikon ajan syyskuussa aamuhämärän aikaan. Se
ilmestyy näkyviin ennen kuun puoliväliä ja katoaa jälleen
Auringon läheisyyteen ennen kuin syyskuu päättyy. Merkuriuksen
suurin etäisyys Auringosta on 18 astetta syyskuun 12. päivänä.
Merkurius löytynee parhaiten aamuhämärän tunteina 19. syyskuuta,
kun hyvin kapea kuunsirppi on lähellä planeettaa.
Elo-, syys- ja lokakuun
parhaiten näkyvä planeetta on kuitenkin ehdottomasti Venus, joka
loistaa aamuhämärän taivaalla koko alkusyksyn ajan. Sitä tuskin
voi olla huomaamatta, jos erehtyy katselemaan itäiselle taivaalle
hieman ennen Auringon nousua taivaan ollessa kirkas. Kapea kuunsirppi
on Venuksen lähellä 19. elokuuta, 18. syyskuuta ja 18. lokakuuta.
Kaukoputkien omistajien kannattaa harkita heräämistä ennen
auringonnousua 5. lokakuuta, jolloin Mars on erittäin lähellä
Venusta aamuhämärän tunteina. Niiden etäisyys on selvästi alle
Kuun läpimitan, joten ne mahtuvat helposti samaan näkökenttään
kaukoputkessa.
 |
Venus näkyy kirkkaana
aamutaivaalla koko alkusyksyn ajan. Iso-Heikkilä, Turku, 4.3.2017.
|
Alkusyksy on selvästi
aamuvirkkujen aikaa, sillä myös Mars näkyy tällöin
aamutaivaalla. Se on tosin hyvin himmeä ja melko lähellä Aurinkoa
eli sen etsimiseen kannattaa käyttää kiikareita. Mars alkaa näkyvä
syyskuun alkupuolella, mutta lokakuun loppuun mennessä se on jo
paremmin havaittavissa planeetan etäännyttyä jo kauemmas
Auringosta. Mars on lähellä Merkuriusta 16. ja 17. syyskuuta. Kapea
kuunsirppi auttaa puolestaan planeetan löytymisessä 19. syyskuuta
ja 17. lokakuuta.
Jupiter on alkusyksyn
aikana käytännössä samassa suunnassa kuin Aurinko, joten sitä ei
juuri ole mahdollista havaita.
Saturnus näkyy hyvin
matalalla etelän ja lounaan välillä Auringon laskettua. Mitä
pidemmälle syksy etenee, sitä vaikeampi sitä on havaita. Kuu
avustaa Saturnuksen etsimisessä 30. elokuuta, 26. syyskuuta ja 24.
lokakuuta.
Uranus ja Neptunus näkyvät
molemmat mainiosti syksyllä kiikareilla tai kaukoputkella. Ne ovat
kaukaisimpina planeettoina kuitenkin luonnollisesti niin himmeitä,
että niiden tunnistaminen tähtien joukosta on vaikeaa. Apuna
kannattaa käyttää hyvää tähtikarttaa.
Tarkemmat etsintäkartat
ja tietoa taivaankappaleista löytyy myös Tähtitieteellisen
yhdistyksen, Ursan, sivuilta:
https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html
Perseidit ovat vuoden
tunnetuin ja seuratuin meteoriparvi. Tähän on syynä niiden
säännöllinen aktiivisuus sekä ajankohta, joka osuu lämpimiin
kesäöihin. Elokuussa myös sää suosii usein tähdenlentojen
seuraamista. Tänä vuonna perseidien maksimin on ennustettu osuvan
12.-13. elokuuta väliseen yöhän. Parven maksimi on kuitenkin melko
pitkä ja tähdenlentoja näkyy runsaasti muutaman päivän ajan
maksimin molemmin puolin. Melko täyteläinen Kuu nousee kuitenkin jo
kello 23 häiritsemään havaintoja tänä vuonna. Maksimin aikaan
voi tavallisesti nähdä noin 60 tähdenlentoa tunnissa.
 |
Perseidien
tähdenlentoja näkyy parhaiten elokuun 12. ja 13. päivän välisenä
yönä. Kevola, Paimio, 12.8.2015.
|
Toinen alkusyksyn yleensä
kohtuullisen runsas tähdenlentoparvi on orionidit, joita voi
parhaimmillaan nähdä 10-20 kappaletta tunnissa. Tänä vuonna
parven maksimi on lähellä uudenkuun aikaa, joten taivaan ollessa
kirkas, voi myös 21. lokakuuta taivaalla havaita poikkeuksellisen
paljon tähdenlentoja. Orionidit ovat usein nopeita tähdenlentoja ja
saattavat jättää taivaalle myös vanoja. Parvi liittyy tunnettuun
Halleyn komeettaan.
Pimenevien öiden ansiosta
myös kirkkaimmat asteroidit ilmestyvät taivaalle näkyviin.
Alkusyksyn kirkkain oppositiossa (eli Maata lähinnä olevassa
pisteessä) oleva asteroidi on (7) Iris, joka näkyy lokakuun lopussa
Oinaan tähdistössä melko helposti jopa kiikareilla. Sen kirkkaus
on opposition aikaan + 6.9 magnitudia. Muita huomion arvoisia
asteroideja syksyllä ovat (89) Julia, jonka kirkkaus on syyskuun
alun opposition aikaan + 9.0 magnitudia ja (704) Interamnia, joka
puolestaan on kirkkaudeltaan + 10.0 magnitudia syyskuun puolivälin
opposition jälkeen. Molemmat ovat opposition aikoihin Pegasuksen
tähdistössä. Asteroidien etsintäkarttoja ja muita taivaalla
näkyviä asteroideja voi tutkia esimerkiksi Heavens-aboven
sivustojen kautta.
Asteroidien etsimisessä
voi käyttää apuna Heavens-aboven sivustoa ja sen etsintäkarttoja.
Syksyn taivasta saattaa
koristaa myös uusi 19. heinäkuuta löydetty komeetta C/2017 O1
(ASASSN1). Löytöhetkellä sen kirkkaus oli vaatimattomat + 15.3
magnitudia, mutta tämän jälkeen siinä tapahtui purkaus, joka
nosti komeetan kirkkauden noin + 10 magnitudiin. Toistaiseksi on
epäselvää jatkuuko komeetan kirkastuminen vai himmeneekö se
uudelleen, jolloin sen lokakuinen perihelikirkkauskin jäänee melko
vaatimattomaksi. On myös epäilty, että komeetan ydin saattaisi
olla hajoamassa. Aika näyttää jälleen tämänkin komeetan
lopullisen kohtalon. Komeetta on elokuussa Valaskalan tähdistön
tuntumassa ja siirtyy syyskuussa Härän tähdistöön, joten se
näkyy parhaiten aamuyön tunteina.
Syksyn pimeys kannattaa
käyttää hyödyksi myös siinä tapauksessa, että et ole koskaan
nähnyt Iridium-satelliitin välähdystä. Näitä tilaisuuksia ei
enää nimittäin kovin paljon tule, sillä satelliittiarmada poistuu
käytöstä lähitulevaisuudessa. Parhaimmillaan välähdykset ovat
selvästi kirkkaampia kuin planeetta Venus, joten aivan mitättömiä
ilmestyksiä ne eivät ole. Tapahtumat kestävät kaikkiaan noin
puoli minuuttia kirkastumisineen ja himmentymisineen. Tarkat
välähdysajat löytyvät esimerkiksi jo aiemmin mainitulta
Heavens-aboven sivuilta. Muistakaa asettaa sivun oikeasta yläreunasta
oikeat koordinaatit järjestelmän karttasovelluksen kautta.
 |
Iridium-satelliittien
välähdykset loppuvat pian taivaalta, joten sellaista kannattaa
yrittää havaita juuri tänä syksynä. Kuninkoja, Turku, 17.8.2014.
|
Pieni muutos on tapahtunut
kuitenkin myös varsinaisella tähtitaivaalla, vaikka eroa ei paljain
silmin huomaakaan. Kilven tähdistössä on nimittäin kirkastunut
nova. Tämä ”uusi tähti” havaittiin 23. kesäkuuta ja se on
kirkastunut siitä lähtien jatkuvasti. Löytöhetkellä sen kirkkaus
oli + 12.5 magnitudia, mutta nyt se on jo alittanut + 9 magnitudin
rajan. Sen voi siis havaita jo pienillä kaukoputkilla. Nova saattaa
hyvinkin olla nyt jo kirkkaimmillaan ja kun Suomessa pimeät yöt
saapuvat, voi se jo olla himmenemässä. Kannattaa kuitenkin seurata
tämänkin yllättävän tulokkaan tilannetta vielä tässä
alkusyksyn aikana.
Kesän yöpilvi- ja
ukkoskausi olivat tänä vuonna melko vaatimattomia. Turun seudulle
ei osunut käytännössä ainoatakaan ukkospäivää, joten niiden
kuvaaminen oli lähes mahdotonta. Ensimmäiset yöpilvinäytelmätkin
antoivat odottaa itseään pitkälle heinäkuun lopulle, mutta itse
onnistuin silloin kyllä havaitsemaan yhden kirkkaimmista koskaan
näkemistäni näytelmistä. Valitettavasti melko laajat pilvilautat
häiritsivät pahasti kuvaamista. Myös seuraavana yönä jaksoin
valvoa sen verran pitkään, että onnistuin kuvaamaan pienen
yöpilvien esityksen. Muualta Suomesta on tämänkin jälkeen
raportoitu yöpilviä, mutta itse en ole niitä nähnyt joko
pilvipeitteen tai nukkumisen vuoksi.
Yöpilvi- ja muita taivaan
havaintoja voi seurata Ursa Taivaanvahdista osoitteessa:
 |
Häikäisevän
kirkkaita yöpilviä näkyi tavallisten pilvien lomasta heinäkuun
25. ja 26. päivän välisenä yönä. Kuninkoja, Turku, 26.7.2017.
|
 |
Pilven yksityiskohdat
kirkkaimmasta alueesta tulevat paremmin esiin hieman lähempää
katsottuna. Kuninkoja, Turku, 26.7.2017.
|
 |
Seuraavan yön yöpilvet
olivat selvästi himmeämmät. Kuninkoja, Turku, 27.7.2017.
|
Kuvat: © Jani Laasanen
