torstai 3. elokuuta 2017

ALKUSYKSYN TÄHTITAIVAS 2017

Kesä on jälleen kääntymässä kohti syksyä eli on aika katsoa alkusyksyn tähtitaivaan tapahtumia. Elokuussa yön pimeät tunnit ovat vielä melko lyhyitä, mutta hyvin nopeasti tilanne muuttuu, kun vuosi lähestyy taas loppuaan. Tässä vaiheessa on oikein hyvä hetki käydä lyhyesti läpi mitä kaikkea taivaalla tapahtuu lähiaikoina. Varsinainen tähtitaivas on tähtien osalta luonnollisesti samanlainen kuin joka syksy. Muun muassa Joutsenen, Lyyran ja Pegasuksen tähdistöt näkyvät hyvin etelässä. Myös Linnunrata on parhaimmillaan syksyisin, kun se näkyy korkealla, eikä luminen maa vielä heijasta hajavaloa taivaalle. Alkusyksyn tapahtumat taivaalla ovatkin siis lähinnä aurinkokunnassa tapahtuvia muutoksia. Tapahtumien kohokohtana lienee tänäkin syksynä perseidien tähdenlentoparvi, jos vain sää sallii niiden katselun.

Aloitetaan kuitenkin Kuun vaiheiden tarkastelulla. Kuun vaiheet vaihtelevat hieman alle 30 vuorokauden jaksoissa. Näin ollen täysikuukin näkyy käytännössä kerran kuukaudessa muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Elo-, syys- ja lokakuun täysikuut ovat tarkalleen ottaen tällä kertaa 7. elokuuta kello 21:11, 6. syyskuuta kello 10:03 ja 5. lokakuuta kello 21:41. Näistä elokuun täysikuun yhteydessä tapahtuu myös osittainen kuunpimennys, joka Suomesta katsottuna on tosin erittäin vaikea havaita. Vain pieni osa Kuun eteläreunasta pimenee ja silloinkin Kuu on vasta juuri nousemassa horisontin takaa taivaalle. Lisäksi taivas on vielä pimennyksen aikaan hyvin vaalea, joten kannattaa ehkä odotella vielä ensi vuoden tammikuulle, jolloin Suomessa on mahdollista nähdä pitkästä aikaa täydellinen kuunpimennys. Uuden kuun hetket lähikuukausina ovat puolestaan 21.8.2017 kello 21:30, 20. syyskuuta kello 08:29 ja 19. lokakuuta kello 22:12. Näistä elokuun 21. päivän uuden kuun aikaan tapahtuu täydellinen auringonpimennys, joka ei valitettavasti näy miltää osin Suomessa. Kannattaa kuitenkin seurata pimennystä erilaisten medioiden kautta, sillä tällä kertaa pimentyvä alue kulkee käytännössä koko Yhdysvaltojen halki, joten mediahuomiota pimennykselle tulee varmasti riittämään.

Tietoa pimennyksestä löytyy myös Nasan pimennystä koskevilta sivuilta.



Suomessa keväällä 2015 näkynyt osittainen auringonpimennys näytti kameran läpi tältä. Iso-Heikkilä, Turku, 20.3.2015.

Planeetoista Merkurius näkyy muutaman viikon ajan syyskuussa aamuhämärän aikaan. Se ilmestyy näkyviin ennen kuun puoliväliä ja katoaa jälleen Auringon läheisyyteen ennen kuin syyskuu päättyy. Merkuriuksen suurin etäisyys Auringosta on 18 astetta syyskuun 12. päivänä. Merkurius löytynee parhaiten aamuhämärän tunteina 19. syyskuuta, kun hyvin kapea kuunsirppi on lähellä planeettaa.

Elo-, syys- ja lokakuun parhaiten näkyvä planeetta on kuitenkin ehdottomasti Venus, joka loistaa aamuhämärän taivaalla koko alkusyksyn ajan. Sitä tuskin voi olla huomaamatta, jos erehtyy katselemaan itäiselle taivaalle hieman ennen Auringon nousua taivaan ollessa kirkas. Kapea kuunsirppi on Venuksen lähellä 19. elokuuta, 18. syyskuuta ja 18. lokakuuta. Kaukoputkien omistajien kannattaa harkita heräämistä ennen auringonnousua 5. lokakuuta, jolloin Mars on erittäin lähellä Venusta aamuhämärän tunteina. Niiden etäisyys on selvästi alle Kuun läpimitan, joten ne mahtuvat helposti samaan näkökenttään kaukoputkessa.

Venus näkyy kirkkaana aamutaivaalla koko alkusyksyn ajan. Iso-Heikkilä, Turku, 4.3.2017.

Alkusyksy on selvästi aamuvirkkujen aikaa, sillä myös Mars näkyy tällöin aamutaivaalla. Se on tosin hyvin himmeä ja melko lähellä Aurinkoa eli sen etsimiseen kannattaa käyttää kiikareita. Mars alkaa näkyvä syyskuun alkupuolella, mutta lokakuun loppuun mennessä se on jo paremmin havaittavissa planeetan etäännyttyä jo kauemmas Auringosta. Mars on lähellä Merkuriusta 16. ja 17. syyskuuta. Kapea kuunsirppi auttaa puolestaan planeetan löytymisessä 19. syyskuuta ja 17. lokakuuta.

Jupiter on alkusyksyn aikana käytännössä samassa suunnassa kuin Aurinko, joten sitä ei juuri ole mahdollista havaita.

Saturnus näkyy hyvin matalalla etelän ja lounaan välillä Auringon laskettua. Mitä pidemmälle syksy etenee, sitä vaikeampi sitä on havaita. Kuu avustaa Saturnuksen etsimisessä 30. elokuuta, 26. syyskuuta ja 24. lokakuuta.

Uranus ja Neptunus näkyvät molemmat mainiosti syksyllä kiikareilla tai kaukoputkella. Ne ovat kaukaisimpina planeettoina kuitenkin luonnollisesti niin himmeitä, että niiden tunnistaminen tähtien joukosta on vaikeaa. Apuna kannattaa käyttää hyvää tähtikarttaa.

Tarkemmat etsintäkartat ja tietoa taivaankappaleista löytyy myös Tähtitieteellisen yhdistyksen, Ursan, sivuilta: https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html


Perseidit ovat vuoden tunnetuin ja seuratuin meteoriparvi. Tähän on syynä niiden säännöllinen aktiivisuus sekä ajankohta, joka osuu lämpimiin kesäöihin. Elokuussa myös sää suosii usein tähdenlentojen seuraamista. Tänä vuonna perseidien maksimin on ennustettu osuvan 12.-13. elokuuta väliseen yöhän. Parven maksimi on kuitenkin melko pitkä ja tähdenlentoja näkyy runsaasti muutaman päivän ajan maksimin molemmin puolin. Melko täyteläinen Kuu nousee kuitenkin jo kello 23 häiritsemään havaintoja tänä vuonna. Maksimin aikaan voi tavallisesti nähdä noin 60 tähdenlentoa tunnissa.

Perseidien tähdenlentoja näkyy parhaiten elokuun 12. ja 13. päivän välisenä yönä. Kevola, Paimio, 12.8.2015.
Toinen alkusyksyn yleensä kohtuullisen runsas tähdenlentoparvi on orionidit, joita voi parhaimmillaan nähdä 10-20 kappaletta tunnissa. Tänä vuonna parven maksimi on lähellä uudenkuun aikaa, joten taivaan ollessa kirkas, voi myös 21. lokakuuta taivaalla havaita poikkeuksellisen paljon tähdenlentoja. Orionidit ovat usein nopeita tähdenlentoja ja saattavat jättää taivaalle myös vanoja. Parvi liittyy tunnettuun Halleyn komeettaan.


Pimenevien öiden ansiosta myös kirkkaimmat asteroidit ilmestyvät taivaalle näkyviin. Alkusyksyn kirkkain oppositiossa (eli Maata lähinnä olevassa pisteessä) oleva asteroidi on (7) Iris, joka näkyy lokakuun lopussa Oinaan tähdistössä melko helposti jopa kiikareilla. Sen kirkkaus on opposition aikaan + 6.9 magnitudia. Muita huomion arvoisia asteroideja syksyllä ovat (89) Julia, jonka kirkkaus on syyskuun alun opposition aikaan + 9.0 magnitudia ja (704) Interamnia, joka puolestaan on kirkkaudeltaan + 10.0 magnitudia syyskuun puolivälin opposition jälkeen. Molemmat ovat opposition aikoihin Pegasuksen tähdistössä. Asteroidien etsintäkarttoja ja muita taivaalla näkyviä asteroideja voi tutkia esimerkiksi Heavens-aboven sivustojen kautta.

Asteroidien etsimisessä voi käyttää apuna Heavens-aboven sivustoa ja sen etsintäkarttoja.

Syksyn taivasta saattaa koristaa myös uusi 19. heinäkuuta löydetty komeetta C/2017 O1 (ASASSN1). Löytöhetkellä sen kirkkaus oli vaatimattomat + 15.3 magnitudia, mutta tämän jälkeen siinä tapahtui purkaus, joka nosti komeetan kirkkauden noin + 10 magnitudiin. Toistaiseksi on epäselvää jatkuuko komeetan kirkastuminen vai himmeneekö se uudelleen, jolloin sen lokakuinen perihelikirkkauskin jäänee melko vaatimattomaksi. On myös epäilty, että komeetan ydin saattaisi olla hajoamassa. Aika näyttää jälleen tämänkin komeetan lopullisen kohtalon. Komeetta on elokuussa Valaskalan tähdistön tuntumassa ja siirtyy syyskuussa Härän tähdistöön, joten se näkyy parhaiten aamuyön tunteina.

Syksyn pimeys kannattaa käyttää hyödyksi myös siinä tapauksessa, että et ole koskaan nähnyt Iridium-satelliitin välähdystä. Näitä tilaisuuksia ei enää nimittäin kovin paljon tule, sillä satelliittiarmada poistuu käytöstä lähitulevaisuudessa. Parhaimmillaan välähdykset ovat selvästi kirkkaampia kuin planeetta Venus, joten aivan mitättömiä ilmestyksiä ne eivät ole. Tapahtumat kestävät kaikkiaan noin puoli minuuttia kirkastumisineen ja himmentymisineen. Tarkat välähdysajat löytyvät esimerkiksi jo aiemmin mainitulta Heavens-aboven sivuilta. Muistakaa asettaa sivun oikeasta yläreunasta oikeat koordinaatit järjestelmän karttasovelluksen kautta.


Iridium-satelliittien välähdykset loppuvat pian taivaalta, joten sellaista kannattaa yrittää havaita juuri tänä syksynä. Kuninkoja, Turku, 17.8.2014.

Pieni muutos on tapahtunut kuitenkin myös varsinaisella tähtitaivaalla, vaikka eroa ei paljain silmin huomaakaan. Kilven tähdistössä on nimittäin kirkastunut nova. Tämä ”uusi tähti” havaittiin 23. kesäkuuta ja se on kirkastunut siitä lähtien jatkuvasti. Löytöhetkellä sen kirkkaus oli + 12.5 magnitudia, mutta nyt se on jo alittanut + 9 magnitudin rajan. Sen voi siis havaita jo pienillä kaukoputkilla. Nova saattaa hyvinkin olla nyt jo kirkkaimmillaan ja kun Suomessa pimeät yöt saapuvat, voi se jo olla himmenemässä. Kannattaa kuitenkin seurata tämänkin yllättävän tulokkaan tilannetta vielä tässä alkusyksyn aikana.


Kesän yöpilvi- ja ukkoskausi olivat tänä vuonna melko vaatimattomia. Turun seudulle ei osunut käytännössä ainoatakaan ukkospäivää, joten niiden kuvaaminen oli lähes mahdotonta. Ensimmäiset yöpilvinäytelmätkin antoivat odottaa itseään pitkälle heinäkuun lopulle, mutta itse onnistuin silloin kyllä havaitsemaan yhden kirkkaimmista koskaan näkemistäni näytelmistä. Valitettavasti melko laajat pilvilautat häiritsivät pahasti kuvaamista. Myös seuraavana yönä jaksoin valvoa sen verran pitkään, että onnistuin kuvaamaan pienen yöpilvien esityksen. Muualta Suomesta on tämänkin jälkeen raportoitu yöpilviä, mutta itse en ole niitä nähnyt joko pilvipeitteen tai nukkumisen vuoksi.

Yöpilvi- ja muita taivaan havaintoja voi seurata Ursa Taivaanvahdista osoitteessa:

Häikäisevän kirkkaita yöpilviä näkyi tavallisten pilvien lomasta heinäkuun 25. ja 26. päivän välisenä yönä. Kuninkoja, Turku, 26.7.2017.

Pilven yksityiskohdat kirkkaimmasta alueesta tulevat paremmin esiin hieman lähempää katsottuna. Kuninkoja, Turku, 26.7.2017.

Seuraavan yön yöpilvet olivat selvästi himmeämmät. Kuninkoja, Turku, 27.7.2017.


Kuvat: © Jani Laasanen