Madonreikä olohuoneessa
on käsitellyt aurinkokunnan kappaleita jo varsin kattavasti. Niin
Aurinko, Kuu kuin kaikki planeetatkin ovat saaneet jo oman
esittelynsä. Monen lempitaivaankappale Pluto on kuitenkin jäänyt
toistaiseksi esittelyä vaille ja tilanne korjataan nyt. Vaikka tämä
”rankan” kohtalon kokenut entinen planeetta on siis nykyään
vain kääpiöplaneetaksi luokiteltu kappale, saa se siitä
huolimatta oman erityisaseman ja päivityksen myös minun blogissani.
Pluton historia
ihmiskunnan näkökulmasta käynnistyi pian Neptunuksen löytymisen
jälkeen 1800-luvun puolivälissä. Neptunushan löytyi Uranuksen
radan poikkeamien perusteella vuonna 1846. Pian tämän jälkeen
huomattiin, että sekä Uranuksen ja Neptunuksen radoissa oli
edelleen poikkeamia ja tämä johti luonnollisesti johtopäätöksen
vielä uuden planeetan olemassa olosta. Koko 1800-luvun lopun ajan
tähtitieteilijät tekivät laskelmiaan ja yrittivät löytää uutta
planeettaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Etsiminen ei kuitenkaan
ollut turhaa, sillä säännöllisen taivaan kartoituksen tuloksena
löytyi luonnollisesti paljon muita kiinnostavia kohteita kuten
muuttuvia tähtiä ja uusia asteroideja. 1900-luvulle tultaessa
käynnisti rikas amerikkalainen tähtitieteen harrastaja Percival
Lowell observatoriollaan Arizonassa systemaattisen planeetan
etsimisen. Hänen apunaan oli ”virallinen” tähtitieteilijä
William Pickering, joka auttoi Lowellia mahdollisten ratojen
laskemisessa. Lowell kuvasi taivasta ekvaattorin alueella aina
vuoteen 1916 saakka, jolloin hän menehtyi äkkinäisesti. Työ
Lowellin observatoriolla keskeytyi vuosikausiksi, mutta jatkui
jälleen Lowellilta jälkeen jääneen säätiön voimin vuonna 1925.
Vuonna 1929 säätiö palkkasi valokuvien tulkitsemiseen 22-vuotiaan
nuorukaisen Clyde Tombaughin, joka keskittyi uuden planeetan
etsimiseen. Vain muutamien kuukausien etsintöjen jälkeen Tombaugh
löysi liikkuvan kappaleen 18. helmikuuta vuonna 1930. Rata näytti
tammikuussa otettujen vertailukuvien perusteella sopivan kaukaiseen,
Neptunuksen radan takaiseen kappaleeseen. Pluto oli löytynyt. Pian
kuitenkin paljastui, että Pluto oli aivan liian pieni kappale
aiheuttamaan häiriöitä Uranuksen ja Neptunuksen ratoihin. Tästä
lähtien aurinkokunnasta on edelleen etsitty mystistä uutta
planeettaa enemmän tai vähemmän tositarkoituksella. Tällä
hetkellä etsintä on jälleen kiivasta uusimpien laskelmien
perusteella. Aika näyttää mitä aurinkokuntamme kaukaisista osista
vielä tulee löytymään.
Löytöhetkellään vuonna
1930 tästä noin 2 400 kilometrin kokoisesta kappaleesta tuli siis
aurinkokuntamme yhdeksäs planeetta. Pluto sai nimensä roomalaisen
manalan jumalan mukaan. Pluton kiertorata on hyvin elliptinen ja se
käykin ratansa lähimmässä pisteessä jopa Neptunuksen radan
sisäpuolella. Pluton kiertoaika Auringon ympäri on melkein 249
vuotta ja pyörähdysaika oman akselinsa ympäri melkein 6 ja ½
vuorokautta. Pluton asema planeettana oli melko kiistaton lähes koko
1900-luvun ajan, sillä muita Neptunuksen radan takaisia kappaleita
ei tunnettu ennen vuotta 1992. Tämän jälkeen uusia löytöjä
alkoi tulla säännöllisesti ja Pluton asema alkoi hiljalleen käydä
tukalaksi, kun yhtä suuria ja massiivisia kappaleita löytyi tältä
Kuiperin vyöhykkeeksi nimetyltä alueelta useampiakin. Tämän
seurauksena Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni teki vihdoin
vuonna 2006 päätöksen, jonka mukaan Pluto menetti asemansa
planeettana ja muuttui kääpiöplaneetaksi. Kaikesta huolimatta
Pluto on hyvin mielenkiintoinen kohde, sillä se on Kuiperin
vyöhykkeen lähin kohde ja kertoo hyvin paljon tuosta kaukaisesta ja
tuntemattomasta aurinkokunnan osasta. Ei siis ihme, että tekniikan
kehityttyä on sitä tutkimaan lähetetty jopa yksi avaruusluotain,
New Horizons. Ohilento tapahtui erittäin nopeasti ja luotain pystyi
tekemään tarkempia mittauksia vain joidenkin tuntien ajan.
Pikaisesta aikataulusta huolimatta lento oli valtava menestys ja
saatu kuvamateriaali Plutosta ja sen suuresta kuusta, Kharonista,
toivat erittäin paljon lisätietoa tästä kaukaisesta
parivaljakosta.
![]() |
Pluton jäiseltä
pinnalta voi havaita tarkkaan katsoen hyvin monenlaisia muotoja.
Image credit:
NASA/JHUAPL/SwRI
|
Pluton ulkonäöstä ja
rakenteesta saadut tiedot perustuvat siis pääasiassa New Horizons
luotaimen ohilentoon. Toki Maan pinnalta ja kiertoradaltakin oli jo
aiemmin saatu jonkinlaisia tuloksia ja arvioita Pluton olosuhteista.
Useat luotaimen tekemät tarkistukset ja aiempien tuloksien
vahvistukset ovat kuitenkin siis varsin tuoretta informaatiota.
Pluton sisin kerros lienee sen tiheyden perusteella suurimmaksi
osaksi kiveä. Ulommissa kerroksissa kiviainekseen sekoittuu
huomattava määrä jäätä. Arviolta Plutossa on jäätä noin
puolet sen sisäisestä rakenteesta. Pinnalla jää on lähinnä
metaanijäätä ja lämpötila onkin Pluton pinnalla ainoastaan –
230 astetta. Plutolla on myös ohut kaasukehä, joka koostuu
enimmäkseen metaanista ja typestä.
![]() |
Pluton ohut kaasukehä
näkyy kerroksina avaruutta vaten New Horizonsin ollessa lähimmillään
Plutoa eli noin 18 000 kilometrin päässä sen pinnalta.
Image credit:
NASA/JHUAPL/SwRI
|
Pluton suurin kiertolainen
on Kharon, jota yleensä nimitetään Pluton kuuksi. Kharon on
kuitenkin halkaisijaltaan puolet (1 200 kilometriä) Pluton
halkaisijasta, joten ehkä paremmin parivaljakkoa kuvaava nimitys
voisi olla kaksoiskääpiöplaneetta. Kharon kiertää Plutoa vain 20
000 kilometrin päässä ja niiden kiertoradat ovat lukkiutuneet
niin, että ne näyttävät toisilleen aina saman puolen (aivan kuten
Maa ja Kuukin). Kharonin tiheys on huomattavasti pienempi kuin
Plutolla, jonka perusteella on päätelty sen koostuvan suurimmaksi
osaksi jäästä. Jäinen pinta on täynnä railoja, rotkoja ja
kraattereita. Kharonilla ei ole kaasukehää.
![]() |
Kharonin jäistä
pintaa koristelevat jättimäisen railot ja monet kraatterit. Pinnan
erikoisin piirre on ruosteenpunainen pohjoisnavan alue.
Image credit:
NASA/JHUAPL/SwRI
|
Plutolla on Kharonin
lisäksi neljä selvästi pienempää kuuta. Ne ovat Hydra, Nix,
Kerberos ja Styx. Kuiden koko on vain 15-35 kilometriä ja ne ovat
lähinnä epämääräisen muotoisia kivi- ja jääkappaleita. Kuista
Hydra ja Nix eivät suoranaisesti kierrä Plutoa, vaan sen ja
Kharonin muodostomaa massakeskipistettä, jolloin ne ovat
periaatteessa kuita myös Kharonille.
![]() |
New Horizons kuvasi
ohilennon aikana myös muutaman kymmenen kilometrin läpimittaista
Nix-kuuta.
Image credit:
NASA/JHUAPL/SwRI
|
Pluton havaitseminen
Suomesta on tällä hetkellä hyvin vaikeaa. Se sijaitsee ratansa
sellaisessa pisteessä, että se nousee Etelä-Suomessakin vain noin
7-8 astetta horisontin yläpuolelle. Tilanne ei juuri parane
seuraavien vuosikymmenien aikana. Lisäksi Pluto on tietysti
kaukaisena ja pienenä kappaleena hyvin himmeä (noin + 14
magnitudia). Täysin mahdotonta havaitseminen ei tietystikään ole
ja ainakin valokuvaamalla sen havaitseminen onnistuu suhteellisen
helposti. Lähivuosien ajan Pluton paras havaintoaika on elo- ja
syyskuun tienoilla.
Kuvamateriaalin
lähde mainittu kuvan yhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti