Maaliskuu on jo lähes
huomaamatta päässyt melkein puoliväliin ja yllättäen pimeys on
alkanut väistyä taivaalta päivien tullessa yhä valoisemmiksi.
Galaksien ja sumujen harrastajien on hiljalleen aika pakata tavaransa
kesävarastoon ja nauttia lämpimistä kesäpäivistä. Toki pimeitä
öitä tulee olemaan vielä huhtikuussakin, mutta pimeä aika alkaa
vain olla kovin lyhyt ja ainakin työssäkäyvien ihmisten
aikatauluihin yökuvaamisen sovittaminen voi olla vaikeaa. Toisaalta
huhtikuussa on käynnistymässä URSAn perinteinen halohuhtikuu,
jolloin kerätään erityisesti havaintoja haloista. Kuvattavaa
löytyy siis vielä pitkälle kevääseen. Omankin havaintonsa voi
ilmoittaa kuvan kera Taivaanvahti-palveluun, joka löytyy
osoitteesta:
 |
Haloja kannattaa
bongata taivaalta näin keväisin, sillä olosuhteet ovat niiden
näkymiseen parhaimmillaan. Kuninkoja, Turku, 28.8.2016.
|
Havaintoja aurinkokunnan
kappaleista, kuten Kuusta ja planeetoista voi tehdä vielä pitkälle
kevääseen, sillä niiden osalta pimeyden puute ei haittaa aivan
yhtä paljon havaintoja. Myös kaksi kohtalaisen kirkasta komeettaa
on tällä hetkellä hyvin havaittavissa Suomesta. Kevään
ensimmäinen kiikarikomeetta, 45P/ Honda-Mrkos-Pajdusakova
osoittautui sen sijaan ehkäpä pieneksi pettymykseksi. Tämä noin
kilometrin kokoinen lumipallo ohitti meidät vain noin 12 miljoonan
kilometrin päästä, joka oli yksi lähimmistä tunnetuista komeetan
ohituksista. Osittain tästä läheisyydestä johtuen sen
pintakirkkauskin jäi melko pieneksi. Oman komeettabongaukseni tein
tästä komeetasta helmikuun jälkipuoliskolla, jolloin se oli jo
etääntymässä meistä. Ohessa yksi yksittäinen 30 sekunnin kuva
komeetasta, jossa myös monille pyrstötähdille tyypillinen vihreä
sävy tulee näkyviin.
 |
Komeetta 45P/
Honda-Mrkos-Pajdusakova kiitää kevättaivaalla. Kevola, Paimio,
21.2.2017.
|
Toisena kevään
komeettana kuvauslistalleni päätyi niin ikään säännöllinen
komeetta 41P/ Tuttle-Giacobini-Kresak. Tämä komeetta on
lähimmillään ja parhaimmillaan maalis-huhtikuun vaihteessa,
jolloin se on myös lähinnä Maata. Tuttle-Giacobini-Kresakin liike
taivaalla on melko nopeaa ja teinkin sen liikkeestä 8 x 1 minuutin
pituisen gif-animaation. Kolmatta komeettaa, C/2015 V2 Johnsonia, en
ole vielä ehtinyt kuvaamaan.
 |
Komeetta 41P/
Tuttle-Giacobini-Kresak liikkuu melko vauhdikkaasti taustataivaan
tähtien suhteen. Kevola, Paimio, 5.3.2017.
|
Kuu on keväisin mainio
iltakohde, sillä kasvava puolikuu on silloin korkeimmillaan
taivaalla. Tämän vuoksi olen myös itse ottanut sen jälleen
keväiselle kuvauslistalle. Kuun ja planeettojen kuvaukseen käytän
usein mieluummin Iso-Heikkilän vanhaa 15 cm linssikaukoputkea kuin
Paimion tornin suurta peilikaukoputkea. Tähän on ehkä syynä, että
polttoväliä lisäävän barlow-linssin käyttö ei tällä hetkellä
onnistu Paimiossa. Siten Iso-Heikkilän erinomainen linssikaukoputki
vie voiton tässä tärkeässä Kuun ja planeettojen kuvaamisen
polttovälikisassa (4100 mm vs. 2940mm). Tällä kertaa kuvausiltana
Kuun vaihe oli hieman alle puolikas eli näkyvissä oli suurin
piirtein Kuun oikea puoli meistä katsoen. Blogiin valikoin kaksi
kuvaa, joista ensimmäisessä on näkyvissä Hedelmällisyyden meri
(Mare Fecunditatis). Meren halkaisija on hieman yli 800 kilometriä.
Sen silmiin pistävin piirre on pohjalla näkyvä kraatteripari
Messier ja Messier A tai paremminkin jälkimmäisestä lähtevät
vaaleat säteet. Kuvan vasemmassa alareunassa näkyvä 100 km
halkaisijaltaan oleva Theophilus hallitsee olemuksellaan myös toista
tässä julkaistavaa kuvaa. Se sijaitsee Nektarinmeren (Mare
Nectaris) pohjoispuolella. Itse Nektarinmeri on oikeastaan ikivanhan
jättimäisen kraatterin pohjaa. Sen ympärillä on useita kehämäisiä
shokkiaaltojen muovaamia rakenteita. Selvin osa tästä on meren
vasemmalla puolella kuvassakin näkyvä jyrkänne Rupes Altai, jonka
pituus on peräti 427 kilometriä.
 |
Hedelmällisyyden meren
kiinnostavin yksityiskohta on Messier A:n vaaleat säteet tummalla
taustalla. Iso-Heikkilä, Turku, 4.3.2017.
|
 |
Nektarinmeren
vasemmalla puolella sijaitsee yli 400 kilometriä pitkä jyrkänne,
Rupes Altai. Iso-Heikkilä, Turku, 4.3.2017.
|
Luonnollisesti kirkkaina
iltoina kevään kuvauskohteena on ollut myös Venus, joka on
loistanut kirkkaana iltataivaalla. Tämän varmaan ovat huomanneet
kaikki, jotka ovat edes hieman taivaalle vilkaisseet. Tällä
hetkellä Venus näkyy suurena ja hyvin kapeana sirppinä, sillä se
on maaliskuun lopulla kaikkein lähimpänä Maata kierroksellaan. Se
sijaitsee siis tällöin Maan ja Auringon välissä.
 |
Venuksen sirppi on
kaventunut koko kevään ajan sen lähestyessä pistettä, jossa se
sijaitsee Maan ja Auringon välissä. Iso-Heikkilä, Turku, 4.3.2017.
|
Hiljalleen kirkastuvista
päivistä huolimatta aikaa on riittänyt vielä syvän taivaan
kohteiden kuvaamiseenkin. Kevätöisin katselemme taivaalle
sellaisesta suunnasta, että taivas täyttyy galakseista. Tämän
vuoksi omakin valintani kohdistui tällä kertaa galaksiin. Valittu
kohde, NGC 3184, on melko kirkas päältä päin näkyvä
spiraaligalaksi Ison Karhun tähdistössä. Galaksi sijaitsee noin 40
miljoonan valovuoden päässä meistä ja on kooltaan hieman yli 100
000 valovuotta. Se on siis suurin piirtein saman kokoinen kuin oma
Linnunratamme ja ehkäpä me näytämme mahdollisille galaksin
asukkaille juuri samanlaiselta sieltä päin katsottuna. Galaksin
kirkkaus on + 10.4 magnitudia ja näennäinen läpimitta 7.4 x 6.9
kaariminuuttia.
 |
NGC 3184 näkyy
hienosti suoraan päältä päin paljastaen näyttävän
spiraalirakenteen. Kevola, Paimio, 5.3.2017.
|
Kuvat: © Jani Laasanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti