keskiviikko 31. elokuuta 2016

SYYSKUUN TÄHTITAIVAS

Syyskuun kuukausikatsauksessa katsellaan jälleen ajankohtaisia taivaan tapahtumia, mutta aloitamme kuitenkin pienellä uutiskatsauksella. Nimittäin aurinkokuntaamme lähinnä sijaitsevasta Alpha Centaurin tähtijärjestelmästä, josta on ilmoitettu uuden planeetan löytymisestä. Planeetta on samalla lähin omaa aurinkokuntaamme sijaitseva eksoplaneetta. Kaikkein kiinnostavinta asiassa on tietysti se, että planeetta on maankaltainen kiviplaneetta, joka kiertää järjestelmän himmeintä tähteä, Proxima Centauria, sen elämänvyöhykkeellä. Löytö on tehty Europpan eteläisen observatorion, ESOn, tutkimuksissa ja aiheuttaa varmasti vielä runsaasti jatkoselvittelyjä. Proxima Centauri on siis hyvin vaatimaton punainen kääpiötähti, jonka vuoksi sen elämänvyöhyke on hyvin kapea ja sijaitsee lähellä tähteä. Tästä johtuen planeetan kiertoaika tähden ympäri onkin vain 11 vuorokautta. Se puolestaan aiheuttaa ongelmia elämän kannalta, sillä tähden läheisyyden vuoksi myös ultravioletti- ja röntgensäteily on voimakasta. Tämän vuoksi saattaakin olla niin, että elämää ei tältä planeetalta toiveista huolimatta koskaan löydy. Myös planeetan päivän pituus on toistaiseksi tuntematon ja sillä on luonnollisesti oma vaikutuksensa planeetan pinnan lämpötiloihin. Kooltaan tämä löydetty planeetta on noin 1,3 kertaa Maan massainen.

ESOn tieteellinen julkaisu löytyy seuraavasta osoitteesta:



Elokuun mielenkiintoisimpana tapahtumana pidin Venuksen ja Jupiterin kohtaamista, joka valitettavasti näkyi Suomessa vain päivätaivaalla. Haasteista huolimatta kokeilin sen kuvaamista Kevolan observatoriolla Paimiossa Valtakunnallisen tähtiharrastuspäivän yhteydessä 27.8.2016. Molemmat planeetat näkyivät myös visuaalisesti päivätaivaalla kaukoputkella katsottuna. Kuvaamisen haasteena oli kirkkaan taivaan lisäksi myös kova tuuli, joka yritti väkisin tunkeutua myös observatorion kuvun sisään.

Kirkkaampi Venus sijaitsee kuvan oikeassa yläkulmassa ja hailakka, selvästi suurempi Jupiter kuvan vasemmassa alareunassa. Kuva on otettu Auringon kirkastaessa päivätaivasta. Kevola, Paimio, 27.8.2016.
Syyskuussa uusikuu on jo heti kuun ensimmäinen päivä kello 12:03 päivällä. Täysikuu puolestaan loistaa taivaalla 16. syyskuuta, tarkalleen ottaen kello 22:05 illalla. Kuun ja Saturnuksen voi nähdä lähellä toisiaan 8. syyskuuta heti Auringon laskettua. Syyskuun 15. päivä tapahtuu puolestaan Neptunuksen okkultaatio, joka tarkoittaa planeetan peittyvän Kuun taakse. Tapahtumaa on vaikea havaita, sillä Kuu on lähes täysi ja tällöin se häikäisee niin paljon läheistä taustataivasta, että Neptunuksen näkeminen voi olla mahdotonta. Stellariumin mukaan peitto alkaa Turussa kello 22:37 ja päättyy kello 23:30. Muualla Suomessa kellonajat voivat poiketa edellä mainitusta jonkin verran.

Muilta osin taivaan tapahtumat vastaavat elokuuta sillä erotuksella, että pimeys kestää kauemmin. Merkurius näkyy aivan kuun lopussa aamuhämärän taivaalla. Sen suurin elongaatio eli etäisyys Auringosta on tämän näkymisen aikana 18 astetta. Hyvin kapea kuunsirppi avustaa Merkuriuksen löytämistä 29.9., jolloin ne molemmat kohoavat taivaalle idän suunnasta noin kuuden aikaan aamulla.

Mars näkyy vielä juuri ja juuri eteläisessä horisontissa heti auringonlaskun jälkeen. Planeetta löytyy parhaiten kiikareilla. Marsin pohjoispuolella voi nähdä myös Saturnuksen, joka niin ikään näkyy matalalla etelätaivaalla. Molemmat kohteet alkavat olla jo melko haastellisia havaittavaksi.

Planeetoista parhaiten näkyvätkin himmeät Uranus ja Neptunus, jotka sijaitsevat likimääräisesti samassa paikassa kuin elokuussakin. Uranus sijaitsee Kalojen ja Neptunus Vesimiehen tähdistössä. Molempien etsimiseen kannattaa käyttää kiikareita ja hyvää tähtikarttaa. 

Uranus näkyy taivaalla vain pienehkönä levynä jopa melko suurilla kaukoputkilla. Planeetan yläpuolella näkyvät kuut, Titania ja Oberon. Kevola, Paimio, 30.9.2015.

Tarkemmat etsintäkartat ja tietoa taivaankappaleista löytyy myös Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan sivuilta: https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html

Syyskuun kiinnostavin asteroidi on niistä suurin eli (1) Ceres. Se näkyy Valaskalan tähdistössä ja on kuun puolivälissä kirkkaudeltaan + 8.1 magnitudia. Alle asteen päässä siitä (6.-11.9. välisenä aikana) on näkyvissä myös toinen kirkas asteroidi, (18) Melpomene, jonka kirkkaus on + 8.6 magnitudia kuun puolivälissä. Kaikkein lähimmillään ne ovat toisiaan 8. syyskuuta, jolloin niiden välinen etäisyys on vain 0,6 astetta eli hieman yli täysikuun halkaisija. Molemmat asteroidit näkyvät jo hyvillä kiikareilla, mutta niiden tunnistamiseen tarvitaan hyvää tähtikarttaa. Muita kirkkaita syyskuun asteroideja ovat (2) Pallas Pegasuksen ja Delfiinin tähdistöjen välissä (kirkkaus + 9.4 magnitudia), aamuyöllä näkyvä (4) Vesta Kaksosten tähdistössä (+ 8.3 magnitudia) ja (11) Parthenope Valaskalan tähdistössä (+ 9.5 magnitudia).

Asteroidien etsimisessä voi käyttää apuna Heavens-aboven sivustoa ja sen etsintäkarttoja.

Syyskuussa ei ole taivaalla yhtään kiikareilla tai pienellä kaukoputkella nähtävää komeettaa.

Elokuun aikana taivaalla näkyi jälleen muutamia haloja, joista näyttävin oli kotipihalta bongattu 22 asteen rengas ja hyvin pieni pätkä sen yllä sivuavaa kaarta. Kaari näkyy lähinnä renkaan kirkastumana sen yläosassa.

Tavanomainen 22 asteen rengas näkyi taivaalla pienen pilviharson läpi. Kuninkoja, Turku, 28.6.2016.
Kuvat: © Jani Laasanen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti