maanantai 1. elokuuta 2016

ELOKUUN TÄHTITAIVAS

Elokuun lämpimät ja hiljalleen pimenevät yöt saavat monet taas kääntämään pään taivasta kohti. Itse pidän usein syyskauden avauspäivänä perseidien tähdenlentoparvea hieman ennen kuun puoliväliä. Sään salliessa tarkoituksena on jälleen suunnata kohti Kevolan tähtitornia Paimiossa, jossa yön pimeydessä meitä on ollut yleensä useampi henkilö meteoreja katselemassa. Toki taivaalta voi elokuussa muutakin löytää, josta hieman yhteenvetoa seuraavassa.

Elokuun alussa Kuu piilottelee vielä Auringon lähistöllä, mutta kasvaa siitä sitten jälleen suuremmaksi elokuun edetessä. Uusikuu on tarkalleen 2.8. kello 23:44. Kuu kasvaa harmittavasti perseidien tähdenlentoparvea kohti mentäessä ja täysikuu möllöttää taivaalla pian elokuun puolivälin jälkeen eli 18.8. Tarkka aika täysikuulle on päivällä kello 12:27. Kuun voi nähdä laskemassa lähes yhtä aikaa Marsin kanssa 11. ja Saturnuksen kanssa 11. ja 12. päivä elokuuta heti hämärän tultua. Neptunuksen lähellä Kuu on puolestaan 19.8., mutta tämän kohtaamisen havaitsemiseen tarvitaan kyllä kiikarit ja ehkä hieman taivaan tuntemustakin samoin kuin Uranuksen ja Kuun kohtaamisessa 22.8. Kovin lähellä planeettoja Kuu ei edes käy, joten mitään erikoisia esityksiä nämä tapahtumat eivät ole.

Mars näkyy elokuussa erittäin matalalla lounaan suunnalla pian auringonlaskun jälkeen, kun hämärä alkaa. Näkyvyys heikkenee mitä pidemmälle elokuuta mennään. Paras hetki planeetan etsimiseen on 11. tai 12. elokuuta, kun Kuu on melko lähellä sekä Marsia että Saturnusta.


Saturnus näkyy käytännössä yhtä huonosti kuin Mars, mutta myös sen voi löytää etelän ja lounaan väliltä heti hämärän alettua. Saturnus on hieman Marsia himmeämpi, mutta on pari astetta korkeammalla, mikä helpottaa hieman sen etsimistä. Kuu auttaa myös Saturnuksen etsimisessä 11. ja 12. elokuuta.

Mars ja Saturnus nousevat Etelä-Suomessakin vain vaivoin puiden latvojen yläpuolelle. Kuninkoja, Turku, 21.5.2016.

Kaukaisemmista planeetoista Uranus nousee idästä pimeyden tultua. Planeettta on Kalojen tähdistössä ja näkyy käytännössä koko yön. Korkeimmillaan se on aamuyöllä kaakossa. Uranuksen voi periaatteessa nähdä jo paljain silmin, mutta käytännössä sen löytämiseen tarvitaan kiikarit. Lisäksi apuna tarvitaan useimmiten tähtikarttaa, jonka perusteella Uranuksen voi paikantaa.

Neptunuksen havaitsemista koskevat samat periaatteet kuin Uranuksenkin eli tarvitaan hyvät kiikarit ja etsintäkartta. Neptunus on selvästi himmeämpi kuin Uranus. Neptunus näkyy elokuussa Vesimiehen tähdistössä käytännössä koko yön ajan.

Tarkemmat etsintäkartat ja tietoa taivaankappaleista löytyy myös Tähtitieteellisen yhdistyksen, Ursan, sivuilta: https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html 

Elokuussa tapahtuu myös kirkkaimpien planeettojen eli Venuksen ja Jupiterin kohtaaminen. Valitettavasti Suomessa planeetat näkyvät tällöin vain päivätaivaalla, joten konjunktion havaitseminen on vähintään haasteellista. Venus ja Jupiter ovat lähimmillään neljän kaariminuutin päässä toisistaan eli vain 1/8 Kuun halkaisijasta. Ne mahtuvat siten helposti samaan näkökenttään kaukoputkella katsottuna. Konjunktiota voi periaatteessa yrittää havaita iltahämärässä, kun Auringon loiste taivaalla hieman vähenee. Planeettaparin etäisyys Auringosta on kuitenkin vain 22 astetta, joten turvallisuuden vuoksi Aurinko tulisikin ehdottomasti saada jonkin näköesteen taakse, jotta havaintoa voisi edes yrittää.

Perseidit ovat vuoden tunnetuin ja seuratuin meteoriparvi. Tähän on syynä niiden säännöllinen aktiivisuus sekä ajankohta, joka osuu lämpimiin kesäöihin. Elokuussa myös sää suosii usein tähdenlentojen seuraamista. Tänä vuonna perseidien maksimin on ennustettu osuvan 12. elokuuta alkuiltaan. Parven maksimi on kuitenkin melko pitkä ja tähdenlentoja näkyy runsaasti muutaman päivän ajan maksimin molemmin puolin. Yli puolikas Kuu häiritsee havaintoja erityisesti alkuillasta, mutta sen laskettua horisontin taake keskiyön jälkeen, parantuvat myös havainto-olosuhteet. Maksimin aikaan voi tavallisesti nähdä noin 60 tähdenlentoa tunnissa. Perseidien säteilypiste eli suunta, josta meteorit näyttävät tulevan sijaitsee Perseuksen ja Kassiopeian tähdistöjen välisellä alueella.

Vuonna 2014 perseidien tähdenlentoja säestivät horisontissa näkyvät ukkossolut sekä elosalamat. Kevola, Paimio, 12.8.2014.
Taivaalla vilahtavien kirkkaiden tähdenlentojen sattuminen kuvaan on yleensä arpapeliä. Tämän kirkkaan tulipallon loppuliuku livahti hieman kuvaruudun ulkopuolelle. Kevola, Paimio, 12.8.2015.

Pimenevien öiden ansiosta myös kirkkaimmat asteroidit ilmestyvät taivaalle näkyviin. Suurin Marsin ja Jupiterin välillä sijaitsevista kappaleista on (1) Ceres, joka nousee aamuyöllä idästä näkyviin Valaskalan tähdistössä. Cereksen kirkkaus on elokuun puolivälissä + 8.3 magnitudia eli sen voi löytää jo hyvillä kiikareilla. Elokuun kuluessa Cerestä lähestyy toinen kirkkaahko asteroidi, (18) Melpomene. Se on elokuun alussa Kalojen tähdistössä, mutta siirtyy kuun puolivälin jälkeen Valaskalojen tähdistöön. Kirkkaudeltaan Melpomene on + 9.3 magnitudia. Asteroidit ovat lähinnä toisiaan syyskuussa, mutta tästä lisää seuraavan kuun katsauksessa. Asteroidi (2) Pallas, on puolestaan Pegasuksen tähdistössä ja se on kirkkaudeltaan + 9.2 magnitudia.

Asteroidien etsimisessä voi käyttää apuna Heavens-aboven sivustoa ja sen etsintäkarttoja.

Elokuussa ei ole taivaalla yhtään kiikareilla tai pienellä kaukoputkella nähtävää komeettaa.

Lopuksi pari omaa halohavaintoa heinäkuulta. Kirkkaat sivuauringot sekä pieni pätkä 22 asteen rengasta näyttäytyivät kuun puolivälin tienoilla. Loppukuusta taivaalle ilmestyi osa 22 asteen rengasta sekä ylläsivuavaa kaarta. Omaksi harmiksi ukkoset ovat kuitenkin kiertäneet tänä kesänä Turun kaukaa, joten salamoiden kuvaaminen on ainakin toistaiseksi jäänyt haaveeksi. Ehkäpä niitä vielä elokuussa pääsisi kuvaamaan.

Kirkkaat sivuauringot loistivat Kuninkojalla 14.7.2016.
Melko vaatimaton 22 asteen rengas ja hento ylläsivuava kaari Kuninkojalla Turussa 29.7.2016.

Kuvat: © Jani Laasanen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti