tiistai 5. heinäkuuta 2016

ETELÄN TÄHTITAIVASTA KUVAAMASSA

Ennen tämänkertaiseen aiheeseen siirtymistä haluaisin muistuttaa kaikille kiinnostuneille, että NASAn avaruusluotain Juno on juuri saapunut Jupiterin kiertoradalle. Projektin etenemistä voi seurata täältä.



Ja sitten asiaan. Tämän vuoden kesäkuun sain poikkeuksellisesti viettää aikaani Etelä-Euroopassa, joten tavallisesti niin valoisat kesäyöt vaihtuvat Välimeren pimeyteen. No, olihan tuolla tietysti huomattava määrä valosaastetta, joka vaikeutti selvästi kuvaamista. Taivaan ”pimein” kolo oli onneksi etelän suunnalla, jossa merinäkymä antoi mahdollisuuden tutkia myös kaikkein eteläisintä osaa taivasta lähes horisonttiin asti eli aluetta, joka ei koskaan nouse näkyviin Suomesta katsottuna. Mukanani matkalla oli juuri matkatarkoitukseen rakennettu Skywatcher Star Adventurer seurantajalusta sekä muutamia objektiiveja ja tietysti uskollinen Canon 600D järjestelmäkamera. Seuranta toimi pääsääntöisesti käyttämäni 200 mm objektiivin kanssa erinomaisesti. Valosaaste ei valitettavasti päästänyt kuitenkaan kokeilemaan laitteiston rajoja seurannan suhteen ja kuvaamisessa olikin sitten tyytyminen enintään minuutin mittaisiin valotuksiin. Olosuhteet rajoittivat kuvaamista lähinnä kirkkaisiin avonaisiin ja pallomaisiin tähtijoukkoihin sekä pariin suurempaan galaksiin. Kuvissa kannattaa myös huomata, että mukana ollut kalusto oli paljon vaatimattomampi kuin yleensä käyttämäni laitteisto Paimion Kevolassa eli kohteet näyttävät tällä kertaa kuvissa melko pienikokoisilta.

Espanjan rantakaupunkien valot heijastuivat kirkkaina taivaalle. Etelän suunnalla ei onneksi ollut niin häikäisevää valomerta. La Cala de Mijas, Espanja, 1.6.2016.
Sääolosuhteiden kannalta kuvaaminen oli helppoa. Lähes koko kuukauden pilvetön taivas salli kuvaamisen käytännössä koska tahansa. Muutama tuulinen päivä esti kuitenkin kuvaamisen jalustan heilumisen vuoksi. Toisinaan myös ilmankosteus oli niin voimakasta, että kohteet jäivät osaksi usvaverhon taakse. Ja olihan toki muutamana iltana pilviäkin sen verran liikkeellä, että kuvaaminen jäi haaveeksi. Oma vaikutus oli tietysti myös Kuulla, joka käytännössä häiritsi merkittävästi kuvaamista jo hieman ennen kesäkuun puoliväliä.

Pilviharson takana olleen Auringon ympärille ilmestyi loman alussa myös himmeähkö 22 asteen rengas. La Cala de Mijas, Espanja, 2.6.2016.
Kuu ja Jupiter olivat lähellä toisiaan hieman ennen kesäkuun puoliväliä. La Cala de Mijas, Espanja, 12.6.2016.
Kaikkein eksoottisimmat kohteet Kentaurin tähdistössä olivat vaivoin kuvattavissa heti kesäkuun alussa hyvin matalalla. Tähdistö oli pimeän tullessa jo ylittänyt meridiaanin etelässä ja alkoi nopeasti painua kohti kylän valosaastemerta. Tämän vuoksi oli kuvatessa käytettävä hyvin lyhyitä valotusaikoja. Syvällä etelässä sijaitseva taivaan kirkkain pallomainen tähtijoukko, Omega Centauri, ei edes Espanjassa noussut kuin kuuden asteen korkeudelle, joten 40 kertaa 30 sekuntia (20 minuuttia) kuvamateriaalia oli ihan kohtuullinen saavutus. Valojen heijastumisen vuoksi tämä näennäiseltä kooltaan Kuuta suurempi kohde jäi sävyltään hieman kellertävän vihreäksi. Lyhyistä valotuksista huolimatta yksittäiset tähdet erottuivat joukosta melko mukavasti. Omega Centauri on kirkkaudeltaan + 3.9 magnitudia joten se näkyy jo paljain silmin (ei tosin omalta havaintopaikaltani) ja se sijaitsee noin 16 000 valovuoden päässä aurinkokunnastamme.

Omega Centauri eli NGC 5139 on taivaan kirkkain pallomainen tähtijoukko. La Cala de Mijas, Espanja, 4.6.2016.
Toinen Kentaurin tähdistön kuvauskohteista näkyi sentään hieman korkeammalla, mutta se olikin sitten astetta haastavampi kuvauksellisesti. Kyseessä on yksi taivaan kirkkaimmista galakseista, Centaurus A eli NGC 5128. Galaksi on muodoltaan linssimäinen ja se sijaitsee noin 15 miljoonan valovuoden päässä omasta Linnunradastamme. Galaksi on ulkonäöltään hieman erikoinen ja sen merkittävin ominaispiirre onkin paksu pölyvyö, joka halkaisee galaksin keskeltä kahtia. Pölyvyö näkyy myös omassa kuvassani, johon on kerätty valoa 42 kertaa 30 sekuntia. Galaksi on näennäiseltä kooltaan lähes täysikuun kokoinen ja kirkkaudeltaan + 6.8 magnitudia, joten se näkyy jo tavallisilla kiikareilla. Galaksin todellinen koko on noin 60 000 valovuotta eli se on Linnunrataa pienempi. Omassa kuvassa galaksin koko jää melko pieneksi, sillä lyhyiden valotusaikojen vuoksi vain kirkkain ydinosa galaksista tuli näkyviin.

Centaurus A eli NGC 5128 on voimakas radiogalaksi, jonka ytimessä uskotaan olevan supermassiivinen musta aukko. La Cala de Mijas, Espanja, 5.6.2016.
Eteläisen horisontin huomiota herättänein tähdistö näin keskikesällä oli Skorpioni, joka loisti kirkkaana etelätaivaalla. Suomestahan tähdistöstä näkyy vain aivan pohjoisimmat tähdet mukaan lukien kirkas Antares. Tällä hetkellä tähdistön molemmin puolin on näkyvissä myös kaksi kirkasta planeettaa eli lännen puolella sijaitseva Mars ja itäpuolella näkyvä Saturnus. Skopionin tähdistön alueella on paljon kohteita tähtitaivaan kuvaajalle. Lukuisat avoimet ja pallomaiset tähtijoukot sekä erilaiset sumut ovat monen harrastajan suosikkeja. Valitettavasti sumujen kuvaaminen vaatii erittäin pimeitä olosuhteita ja pitkiä valotusaikoja, joten jouduin jättämään nämä näyttävät kohteet käytännössä kokonaan pois kuvauslistalta.

Kirkas Skorpionin tähdistö hallitsee Espanjan etelätaivasta kesäisin. Kuvaan merkitty myös Mars ja Saturnus. La Cala de Mijas, Espanja, 25.6.2016.
Kirkkaan Antareksen ympäristö Skorpionin tähdistössä on erityisen mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa erilaiset sumut sekä kirkas pallomainen tähtijoukko, Messier 4, saavat aikaan kauniin yhdistelmän. Omassa kuvassa sumumaiset alueet jäävät kyllä valitettavasti lähes näkymättömiin. Parhaiten erottuvat kuvan yläreunan kirkkaiden tähtien ympärillä näkyvät heijastussumujen kirkkaimmat osat sekä niiden läheisyydessä sijaitsevat pimeän sumun alueet. Lopullinen kuva sisältää 55 kertaa 60 sekuntia valotuksia eli yhteensä 55 minuuttia. Erinäiset häiriötekijät näkyvät kuvassa selvästi ja erityisesti pimeän sumun kohdalla taustataivaassa on erityisen paljon värikohinaa. Kuvaa hallitsevat kuitenkin jättiläistähti Antares sekä vain 7 000 valovuoden päässä sijaitseva pallomainen tähtijoukko, Messier 4. Näiden välissä näkyy vielä heikosti himmeämpi pallomainen tähtijoukko, NGC 6144. Antares ja Messier 4 nousevat Suomessakin muutaman asteen horisontin yläpuolelle. Antares näkyy hyvissä olosuhteissa melko helpostikin kesäöisin kirkkautensa ansiosta, mutta Messier 4 havaitseminen on huomattavasti vaikeampaa ja edellyttää kaukoputkea ja hyvää näkyvyyttä horisonttiin.

Antares ja Messier 4 tiheätähtisen taustan edustalla. Pimeät sumut peittävät Linnunradan tähtien valoa vasemmassa yläkulmassa. La Cala de Mijas, Espanja, 4.6.2016.
Messier 6 on puolestaan hyvin kirkas avoin tähtijoukko, joka jää Suomesta katsoen muutaman asteen horisontin alapuolelle. Tähtijoukko on kirkas (+ 4.2 magnitudia), mutta ei kuitenkaan kovin laaja, sillä sen näennäinen läpimitta on pienempi kuin täysikuulla. Kohdetta kutsutaan myös lempinimellä perhosjoukko ja se sijaitsee noin 1 600 valovuoden päässä aurinkokunnastamme. Kuvan valotusaika on 40 kertaa 45 sekuntia. Aivan kuvan vasemmassa reunassa on nähtävissä Linnunradan keskusta-alueen läheisyydessä sijaitsevien kirkkaiden tähtipilvien kajoa.

Messier 6 avoin tähtijoukko erottuu selvästi kuvan keskikohdan oikealla puolella. La Cala de Mijas, Espanja, 4.6.2016.
Eteläinen tähtitaivas on poikkeuksellisen runsas pallomaisten tähtijoukkojen suhteen. Käärmeenkantajan ja Jousimiehen tähdistöjen alueella näkyy lähes puolet kaikista Linnunradan pallomaisista tähtijoukoista (joita on kaikkiaan noin 150 kappaletta). Tämä johtuu omasta sijainnistamme Linnunradan keskustan suhteen, jonka ympärillä pallomaiset tähtijoukot puolestaan kiertävät. Kuvauskokeiluja tehdessäni löysin Käärmeenkantajan tähdistön eteläosasta mukavan ryhmän, jossa peräti neljä pallomaista tähtijoukkoa mahtui samaan kuvakenttään. Kirkkain näistä on Messierin luettelon kohde 62, jonka kirkkaus on + 7.4 magnitudia ja koko 15 kaariminuuttia eli puolet täysikuun koosta. Kolme muuta joukkoa näkyvät selvästi himmeämpinä tässä tunnin (60 kertaa 60 sekuntia) valotetussa kuvassa. Kohteiden NGC 6293 ja NGC 6316 on näkyvissä aavistus pimeää sumua. Alue kuuluu erittäin laajaan pimeiden sumujen kokonaisuuteen, joka tunnetaan paremmin nimellä Piippusumu.

Käärmeenkantajan tähdistössä sijaitsee useita pallomaisia tähtijoukkoja hyvin lähellä toisiaan. La Cala de Mijas, Espanja, 11.6.2016.
Viimeinen etelätaivaan esiteltävä kohde on Vesikäärmeen tähdistössä sijaitseva galaksi, Messier 83, joka Etelä-Suomesta katsottuna jää juuri ja juuri horisontin alapuolelle. Galaksi näkyy suoraan sivulta päin ja se on yksi kirkkaimmista sauvaspiraaligalakseista koko taivaalla. Näennäiseltä kirkkaudeltaan se on + 7.6 magnitudia ja halkaisijaltaan 15 kaariminuuttia. Etäisyyttä galaksiin on 15 miljoonaa valovuotta ja se kuuluu samaan ryhmään jo edellä mainitun Centaurus A:n kanssa. Kuvausaikaa tämä galaksi sai osakseen 47 x 60 sekuntia.

Vesikäärmeen Messier 83 on yksi hienoimmista esimerkeistä sivulta päin näkyvistä sauvaspiraaligalakseista. La Cala de Mijas, Espanja, 7.6.2016.
Kuvat: © Jani Laasanen 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti