Merkuriuksen ylikulku
9.5.2016 osoittautui onnistuneeksi tapahtumaksi niin omien
havaintojen kuin Turun Ursan järjestämän yleisönäytöksen
kannalta. Iso-Heikkilän tähtitornilla vierailikin päivän aikana
lähes 100 kävijää katsomassa ylikulkua useilla erilaisilla
kaukoputkilla. Osaltaan tähän vaikutti varmasti lähes täydellisen
kirkas sää ja noin + 23 asteen lämpötila. Myös itselläni oli
tapahtumassa mukana oma kaukoputki, 10 cm Skywatcher
linssikaukoputki, jossa on 1000 mm polttoväli. Luonnollisesti
linssin suojaksi oli rakennettu Astrosolar-kalvosta asianmukainen
aurinkosuodatin. Kaukoputki oli ahkerasti käytössä niin kuvaamisen
kuin katselunkin osalta. Tämän kokoisella kaukoputkella näkökenttä
oli juuri sopiva niin, että Aurinko mahtui kokonaisuudessaan myös
kameran kennolle.
Merkuriuksen ylikulku ei
sinällään ole kovin erikoisen näköinen ilmiö. Käytännössähän
se näkyy vain pienenä mustana pisteenä Auringon kiekon edessä,
joka tuntien kuluessa liikkuu eteenpäin. Ilmiö on kuitenkin sen
verran harvinainen, että niitä tapahtuu vain noin 13-14 kertaa
sadan vuoden aikana. Samalla paikkakunnalla niitä voi nähdä vielä
harvemmin, sillä toisinaan ylikulku voi tapahtua ajankohtana,
jolloin Suomessa on yö. Oman haasteensa tuo myös sää, joka ei
varsinkaan Suomessa ole aina ylikulun aikaan paras mahdollinen.
Tämänkertainen ylikulku olikin siis sekä olosuhteiltaan että
kestoltaan lähes ainutlaatuinen tapahtuma, jonka voi kokea ehkäpä
vain noin 1-2 kertaa elämän aikana. Seuraava Merkuriuksen ylikulku
on tosin mahdollista nähdä jo 11. marraskuuta vuonna 2019 eli vain
3 ½ vuoden kuluttua. Silloin siitä voi kuitenkin nähdä vain
alkuosan. Lisäksi marraskuun sää on valitettavan usein pilvinen,
joten onnea ilmiön näkemiseen silloin tarvitaan. Myös kaksi sitä
seuraavaa Suomessa nähtävää Merkuriuksen ylikulkua tapahtuvat
marraskuussa. Vuodet ovat 2032 ja 2039.
Nyt nähty Merkuriuksen
ylikulku käynnistyi siis hieman kahden jälkeen iltapäivällä.
Olin itse saapunut Iso-Heikkilään tuntia aikaisemmin saadakseni
laitteiston ja muut välineet valmiiksi. Tämä onnistuikin hyvin,
mutta harmikseni ylikulun alkaessa ilmakehän olosuhteet (seeing)
olivat melko heikot. Tämä vaikeutti merkittävästi kameran
tarkennusta, eikä hyviä kuvia meinannut oikein millään saada
aikaiseksi. Onneksi ilmakehä alkoi rauhoittua hiljalleen ja muutaman
tunnin kuluttua kameran kennolle tarttuikin jo hyvin teräviä kuvia.
Samalla tietysti myös visuaalinen katselu paljasti Auringon pinnalta
runsaasti kiinnostavia yksityiskohtia. Merkuriuksen ylikulun aikaan
Auringon pinnalla oli näkyvissä yksi hyvin suuri auringonpilkku,
jonka ympärillä oli puolestaan useita hyvin pieniä pilkkuja. Tämän
suuren ryhmän lisäksi Auringon pinnalta erottui melko selvästi
kaksi pienempää pilkkuja sisältävää aluetta. Tätä näkyä
saivat tarkastella myös Iso-Heikkilään saapuneet vierailijat,
joiden mielenkiintoiset kysymykset pitivät meidät TUrsalaisetkin
kiireisinä koko loppuillan ajan.
![]() |
Ylikulku on juuri
käynnistynyt ja Merkurius on ehtinyt jo kokonaisuudessaan Auringon
kiekon eteen.
|
![]() |
Ylikulun alkuhetket hieman lähempää
tarkasteltuna.
|
![]() |
![]() |
Merkurius etenee vakaasti kohti auringonpilkkuryhmiä.
|
![]() |
Merkurius ja suurimmat auringonpilkut ovat lähes samassa linjassa ylikulun syvimmän vaiheen aikoihin.
|
![]() |
Lähikuva syvänmustasta Merkuriuksesta ja suurimmista pilkkuryhmistä Auringon pinnalla.
|
Kuvat: © Jani Laasanen, 9.5.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti