keskiviikko 11. toukokuuta 2016

MERKURIUKSEN YLIKULKU OSA 2

Merkuriuksen ylikulku 9.5.2016 osoittautui onnistuneeksi tapahtumaksi niin omien havaintojen kuin Turun Ursan järjestämän yleisönäytöksen kannalta. Iso-Heikkilän tähtitornilla vierailikin päivän aikana lähes 100 kävijää katsomassa ylikulkua useilla erilaisilla kaukoputkilla. Osaltaan tähän vaikutti varmasti lähes täydellisen kirkas sää ja noin + 23 asteen lämpötila. Myös itselläni oli tapahtumassa mukana oma kaukoputki, 10 cm Skywatcher linssikaukoputki, jossa on 1000 mm polttoväli. Luonnollisesti linssin suojaksi oli rakennettu Astrosolar-kalvosta asianmukainen aurinkosuodatin. Kaukoputki oli ahkerasti käytössä niin kuvaamisen kuin katselunkin osalta. Tämän kokoisella kaukoputkella näkökenttä oli juuri sopiva niin, että Aurinko mahtui kokonaisuudessaan myös kameran kennolle.

Merkuriuksen ylikulku ei sinällään ole kovin erikoisen näköinen ilmiö. Käytännössähän se näkyy vain pienenä mustana pisteenä Auringon kiekon edessä, joka tuntien kuluessa liikkuu eteenpäin. Ilmiö on kuitenkin sen verran harvinainen, että niitä tapahtuu vain noin 13-14 kertaa sadan vuoden aikana. Samalla paikkakunnalla niitä voi nähdä vielä harvemmin, sillä toisinaan ylikulku voi tapahtua ajankohtana, jolloin Suomessa on yö. Oman haasteensa tuo myös sää, joka ei varsinkaan Suomessa ole aina ylikulun aikaan paras mahdollinen. Tämänkertainen ylikulku olikin siis sekä olosuhteiltaan että kestoltaan lähes ainutlaatuinen tapahtuma, jonka voi kokea ehkäpä vain noin 1-2 kertaa elämän aikana. Seuraava Merkuriuksen ylikulku on tosin mahdollista nähdä jo 11. marraskuuta vuonna 2019 eli vain 3 ½ vuoden kuluttua. Silloin siitä voi kuitenkin nähdä vain alkuosan. Lisäksi marraskuun sää on valitettavan usein pilvinen, joten onnea ilmiön näkemiseen silloin tarvitaan. Myös kaksi sitä seuraavaa Suomessa nähtävää Merkuriuksen ylikulkua tapahtuvat marraskuussa. Vuodet ovat 2032 ja 2039.


Nyt nähty Merkuriuksen ylikulku käynnistyi siis hieman kahden jälkeen iltapäivällä. Olin itse saapunut Iso-Heikkilään tuntia aikaisemmin saadakseni laitteiston ja muut välineet valmiiksi. Tämä onnistuikin hyvin, mutta harmikseni ylikulun alkaessa ilmakehän olosuhteet (seeing) olivat melko heikot. Tämä vaikeutti merkittävästi kameran tarkennusta, eikä hyviä kuvia meinannut oikein millään saada aikaiseksi. Onneksi ilmakehä alkoi rauhoittua hiljalleen ja muutaman tunnin kuluttua kameran kennolle tarttuikin jo hyvin teräviä kuvia. Samalla tietysti myös visuaalinen katselu paljasti Auringon pinnalta runsaasti kiinnostavia yksityiskohtia. Merkuriuksen ylikulun aikaan Auringon pinnalla oli näkyvissä yksi hyvin suuri auringonpilkku, jonka ympärillä oli puolestaan useita hyvin pieniä pilkkuja. Tämän suuren ryhmän lisäksi Auringon pinnalta erottui melko selvästi kaksi pienempää pilkkuja sisältävää aluetta. Tätä näkyä saivat tarkastella myös Iso-Heikkilään saapuneet vierailijat, joiden mielenkiintoiset kysymykset pitivät meidät TUrsalaisetkin kiireisinä koko loppuillan ajan.

Ylikulku on juuri käynnistynyt ja Merkurius on ehtinyt jo kokonaisuudessaan Auringon kiekon eteen.
Ylikulun alkuhetket hieman lähempää tarkasteltuna.

Merkurius etenee vakaasti kohti auringonpilkkuryhmiä. 
Merkurius ja suurimmat auringonpilkut ovat lähes samassa linjassa ylikulun syvimmän vaiheen aikoihin. 
Lähikuva syvänmustasta Merkuriuksesta ja suurimmista pilkkuryhmistä Auringon pinnalla. 

Kuvat: © Jani Laasanen, 9.5.2016



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti