torstai 21. tammikuuta 2016

UUSI PLANEETTA JA HELMIKUUN AURINKOKUNTA

Aloitetaanpa tällä kertaa tuoreilla uutisilla aurinkokunnan mahdollisesta yhdeksännestä planeetasta, kun pääsivät Iltalehti ja Iltasanomat säikyttämään meikäläisenkin taas otsikoillaan. Ensimmäisten rivien jälkeen alkuinnostus olikin jo laantunut ja uuden planeetan ”löytyminen” paljastuikin jälleen hieman harhaan johtavaksi. Ihan ensimmäiseksi pitää tietysti todeta, että uutinen perustuu täysin tietokonelaskelmiin. Minkäänlaista optista tai muuta havaintoa planeetasta ei ole tehty. Tämä ei myöskään ole ensimmäinen kerta, kun laskelmat osoittavat, että aurinkokunnassamme tulisi olla vielä yksi tai useampi planeetan kokoinen kappale, joten sinällään mallit eivät ole edes ainutkertaisia. Laskelmien kappale on siis todellisuudessa niin kauan vain teoreettinen planeetta kunnes se oikeasti löydetään.
Tarkemmin uutiseen perehtyessä asia paljastuu kuitenkin hyvin kiinnostavaksi. Mielenkiintoista on myös se, että tutkimuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli sulkea pois mahdollisuus kaukaisista planeetoista. Tulokset olivat siis täysin päinvastaisia kuin tutkijoiden lähtöoletus. Lisäplaneettojen olemassa olo aurinkokunnassamme ei periaatteessa kuitenkaan olisi yllättävää. Eräiden simulaatioiden mukaan nykyisen kaltainen aurinkokunnan planeettojen järjestys itse asiassa vaatii, että aurinkokunnan syntymän aikaan olisi sen sisäosissa pitänyt olla viideskin kaasujättiläinen (Jupiterin, Saturnuksen, Uranuksen ja Neptunuksen) lisäksi. Tämä planeetta olisi kuitenkin linkoutunut painovoiman vaikutuksesta pois aurinkokunnastamme jo varhaisessa vaiheessa. Siten muidenkaan planeettojen olemassa olo ei olisi kovin yllättävää, vaikka erittäin huikea uutinenhan se silti olisi. Jäämme siis edelleen odottamaan virallista uuden planeetan löytymistä, mutta jälleen hieman toiveikkaimmin odotuksin. Ohessa vielä linkki Caltechin artikkeliin asiasta.


Mahdollisen uuden planeetan löytäminen voi kestää vielä pitkään. Tässä meitä lähinnä oleva planeetta Venus. Iso-Heikkilä, Turku, 12.3.2015.


Uusi vuosi toi tullessaan myös talven pakkasten ja lumisateiden kera. Joulupukkikin muisti tähtiharrastajaa ja toi uutta opeteltavaa kevääksi, kun eräästä laatikosta kuoriutui Skywatcherin Star Adventurer seurantalaite. Kyseessä on kevytversio perinteisistä suuremmista seurantalaitteista ja pienen kokonsa puolesta se soveltuu parhaiten matkoille mukaan. Kameran pitkillä objektiiveilla (noin 200-300 mm) toiveissa on päästä noin kahden minuutin yksittäisvalotuksiin. Star Adventurer tarvitsee seurakseen myös tietysti tavallisen kamerajalustan, joka toki löytyi kotoa jo valmiiksi. Laitteen testaukset ovat toistaiseksi kirjaimellisesti ”jäissä” tämän jäätävän kelin vuoksi, sillä Adventurerin suuntaaminen jopa mukana olevan napatähtäimen kanssa on vaikeaa, kun sormet ja kädet tärisevät pakkasessa jalustaa suunnattaessa. Ei siis toivoakaan, että kohdistaminen onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Ensimmäiset kokeilut ovat kuitenkin jo takana, jolloin tarkoituksena oli testata lähinnä laitteen eri kuvausominaisuuksia ja pystytystä. Ensivaikutelma Star Adventurerista oli positiivinen, vaikka varsinaisen suuntauksen tarkkuutta en siis vielä päässytkään testaamaan. Testit jatkuvat sään salliessa ja varsinaisiin tositoimiin Star Adventurer tulee pääsemään ensi kesäkuussa hieman pidemmällä lomamatkalla Espanjan (toivottavasti) kirkkaiden taivaiden alla. 

Skywatcher Star Adventurerin moottorin pitäisi liikkua Maan pyörimisliikkeen mukaan ja pitää tähdet kameran näkökentässä paikallaan.

Ensimmäinen testi Star Adventurerilla oli viirutähtien teko 12 kertaisella liikenopeudella. Kevola, Paimio, 28.12.2015.

Myös toinen Turun Ursalainen, Mikko Heino, on ilmeisesti ollut kilttinä vuoden 2015 aikana. Palkkiona tästä oli uusi CCD-kamera, jonka otin mukaan esittelyyn myös tähän blogiin. Kameraksi Mikolla valikoitui pohdintojen kautta Atik One 6.0 sekä siihen sopivat kapeakaistasuodattimet, Ha + OIII ja SII. Suodattimet on tarkoitettu eri aallonpituuksien valon keräämiseen (kaikki valo ei nimittäin ole samanlaista). Esimerkiksi Ha (vety) on hyvin yleinen kaasu erilaisissa sumumaisissa kohteissa ja suodattimen avulla sen saa kerättyä talteen paljon paremmin kuin tavallisen kameran avulla. Kun lisäksi CCD-kamerat ovat muutenkin huomattavasti herkempiä kuin tavalliset järjestelmäkamerat, niin odotettavissa on näyttäviä kuvia erityisesti erilaisista kaasusumuista. Myös Turun Ursalla on käynnistymässä projekti CCD-kameran hankkimiseksi ja sitä odotellessa kokemukset Mikon kamerasta ja suodattimesta ovat enemmän kuin tervetulleita. 

Atik One 6.0 CCD-kamera kiinnitettynä suoraan tavalliseen kameran objektiiviin. Mukana kuvassa myös suodattimia ja muita kuvaamiseen tarvittavia lisävarusteita. Kuva: Mikko Heino.

Sielusumun (IC 1848) vetykaasu tulee kirkkaana esiin Ha-suodattimella (ja tietysti riittävän pitkillä valotusajoilla). Kuva: Kevola, Paimio, Mikko Heino.


HELMIKUUN AURINKOKUNTA

Tammikuuksi mainostamani taivaan tapahtumien kohokohdat eli Venuksen ja Saturnuksen lähikohtaaminen ja kvadrantidien tähdenlennot jäivät tietysti pilviverhon taakse täällä Turun suunnalla. Muutenkin omat havaintoni mistä tahansa taivaan ilmiöistä tai kohteista ovat olleet viime aikoina melko vähäisiä. Pari komeettakuvaa sentään olen tammikuun aikana saanut otettua ja lisäksi muutamia kuukuvia. Toisaalla Suomessa on kuitenkin tehty erinomaisia halohavaintoja sekä Auringon että keinovalojen suhteen. Ainutlaatuisin lienee Euralaisen harrastajan kuvaama kunnan kartta peilikuvana taivaalla. Tarkkuudessaan se on ainakin yksi parhaimmista, joita koskaan maailmalta havaittu. Havainto onkin ollut esillä lukuisissa tähtitieteen ja ilmakehän havaintojen artikkeleissa ympäri maailmaa. Ohessa linkki kuvaan ja tarinaan Ursan sivuilla.


Helmikuu on aurinkokunnan tapahtumien suhteen melko vaatimaton. Kuu kiertää oman kierroksensa jälleen Maan ympäri ja näkyy välillä puolikkaana ja välillä täytenä. Täysikuu osuu tällä kertaa 22. helmikuuta iltaan kello 20.19. Uusikuu on puolestaan 8. helmikuuta kello 16.38. Planeettojen lähellä Kuu käy helmikuun aikana seuraavasti. Puolikuu ohittaa Marsin heti helmikuun alussa eli 1.2. Muutaman päivän myöhemmin eli 3. ja 4. helmikuuta Kuu on melko lähellä Saturnusta. Hyvin kapea kuunsirppi on puolestaan lähellä Venusta 6. helmikuuta. Jupiterin Kuu ohittaa taas 23. ja 24. helmikuuta, jolloin Kuu on lähes täysi.

Janssenin suuri ja matalapiirteinen kraatteri näkyy lähellä Kuun eteläreunaa. Sen oikealla puolella näkyy laaksomainen vajoama, Vallis Rheita. Kevola, Paimio, 14.1.2016.

Planeetoista helmikuussa näkyvissä ovat lähinnä Mars ja Jupiter. Merkurius ja Neptunus ovat kadonneet niin lähelle Aurinkoa, että niitä ei voi nähdä lainkaan. Myös kirkas Venus katoaa taivaalta helmikuun kuluessa, vaikka sen voi vielä alkukuusta nähdä juuri ja juuri ennen Auringon nousua kaakossa. Mars näkyy parhaiten aamuyöllä etelässä ennen Auringon nousua ja Jupiter puolestaan näkyy käytännössä koko yön kohtuullisen korkealla taivaan kirkkaimpana kohteena Auringon ja Kuun jälkeen. Saturnus näkyy aamuyöllä kaakossa hieman ennen Auringon nousua, mutta se on hyvin matalalla ja siksi kohtuullisen vaikea kohde havaittavaksi, erityisesti pohjoisemmassa Suomessa. Uranus näkyy vielä illan pimennyttyä lounaassa.

Tarkemmat etsintäkartat ja tietoa taivaankappaleista löytyy myös Tähtitieteellisen yhdistyksen, Ursan, sivuilta: https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html

Melko kirkkaita (mutta siitä huolimatta lähinnä kaukoputkella näkyviä) asteroideja näkyy helmikuussa paljon. (4) Vesta näkyy kirkkaimpana, + 8.3 magnitudin kohteena Kalojen tähdistössä. (5) Astraea on helmikuun puolivälissä lähellä Leijonan kirkasta Regulusta ja on kirkkaudeltaan + 8.8 magnitudia. (10) Hygiea (+ 10.0 magnitudia) sijaitsee puolestaan melko lähellä Jupiteria Neitsyen tähdistössä. (15) Eunomia näkyy puolestaan Oinaan tähdistössä + 9.9 magnitudin kirkkaudella. Lisäksi muita 10 ja 11 magnitudin välillä olevia asteroideja on mahdollista nähdä noin kymmenisen kappaletta.

Kirkkaimpien ja tietysti myös himmeämpien asteroidien etsimiseen voi käyttää apuna esimerkiksi Heavens-aboven sivustoa ja karttoja osoitteessa: http://www.heavens-above.com/.

Helmikuun komeetat ovat edelleen samoja kuin joulu- ja tammikuussakin. Talvikauden kirkkain komeetta C/2013 US10 Catalina liikkuu nopeasti ja näkyy helmikuussa Kirahvin tähdistössä. Sen kirkkaus himmenee kuitenkin nyt nopeasti ja samalla se siirtyy Linnunradan tasoon, jolloin sen näkyvyys heikkenee vielä entisestään. Helmikuun lopulla sen kirkkaudeksi on ennakoitu vain 8-9 magnitudia.
Helmikuussa taivaan kirkkaimmaksi komeetaksi muuttuu C/2013 X1 PanStarrs, jossa tapahtui tammikuun alussa pieni purkaus ja se kirkastui + 8.5 magnitudiin. Komeetta näkyy kohtuullisesti vielä helmikuussa Kalojen tähdistössä ennen kuin se katoaa iltahämärän valoihin päivän pidentyessä. Samalla sen kirkastuminen jatkuu komeetan lähestyessä Aurinkoa.
Koko talven näkynyt komeetta C/2014 S2 on puolestaan loistanut tasaisesti 9 ja 10 magnitudin välillä korkealla pohjoisella taivaalla. Helmikuussa se näkyy Lohikäärmeen ja Pienen Karhun tähdistöjen rajoilla.

Komeetta C/2013 X1 kirkastui hieman yllättäen + 8.5 magnitudiin tammikuun alussa pienen purkauksen seurauksena. Kevola, Paimio, 14.1.2016.

Komeetta C/2014 S2 on näkynyt tasaisesti koko talven korkealla taivaalla. Kevola, Paimio, 14.1.2016.

© Jani Laasanen ellei kuvan yhteydessä ole toisin mainittu.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti