torstai 26. marraskuuta 2015

JOULUKUUN TÄHTITAIVAS

Marraskuun hiljalleen päättyessä ja joulukuun alkaessa on hyvä käydä läpi tulevan kuun tapahtumia taivaalla aurinkokuntamme osalta. Suurin osa tästä kirjoituksesta on ihan perustietoa, jota löytyy kyllä useiltakin nettisivuilta, mutta jotain viime hetken kuulumisiakin olen lisännyt mukaan, esimerkiksi komeetta Catalinasta.
Joulukuussahan päivät ovat lyhimmillään ja pimeää riittää melkein vuorokauden ympäri. Valitettavasti joulukuu on samalla myös yksi vuoden pilvisimmistä ajoista, joten tähtitaivaan näkeminen on melko harvinaista. Mikäli taivas näyttäytyy, niin voidaan toki huomata, että esimerkiksi Kuu kiertää edelleen säännöllisesti radallaan Maan ympäri eli odotettavissa on Kuun vaiheiden näyttäytyminen ennusteiden mukaisesti. Kuuta on vaikea nähdä 9.-13. joulukuuta välisenä aikana, jolloin hyvin kapea sirppi on erittäin lähellä Aurinkoa. Uusikuu on tarkalleen ottaen 11.12. kello 12.29. Täysikuu puolestaan loistaa heti jouluaaton jälkeen (25.12.2015 kello 13.11), joten luvassa on valoisaa joulua (mikäli pilvet eivät peitä taivasta). Uusikuun ja täysikuun välissä Kuu näkyy iltataivaalla kasvaen kokoa hiljalleen kohti joulua mentäessä. Päivä on puolestaan kaikkein lyhimmillään 22.12., jolloin on talvipäivänseisaus. Tarkalleen Aurinko on ratansa alimmassa pisteessä tuona päivänä kello 6.48 aamulla.

Joulukuussa on mahdollista nähdä myös kaikki planeetat, vaikka osa niistä onkin melko vaikeasti havaittavissa:
Yksi hankalimmista planeetoista on Merkurius, jonka voi vain vaivoin nähdä aivan joulukuun lopussa pian auringonlaskun jälkeen. Se sijaitsee tällöin noin 20 asteen päässä Auringosta ja näkyy parhaiten kiikareilla hyvin matalalla lähellä horisonttia samassa suunnassa, jonne Aurinko on jo laskenut.
Venus näkyy puolestaan erinomaisesti kaakossa aamutaivaalla jo alkukuusta. Joulukuun lopulla se alkaa hiljalleen lähestyä Aurinkoa ja samalla se painuu lähemmäs horisonttia. Kirkkautensa ansiosta Venus kuitenkin erottuu helposti vielä melko valoisaltakin aamutaivaalta.
Mars näkyy Venuksen tavoin aamutaivaalla. Se erottuu punertavana kohteena loppukuusta lähellä Neitsyen kirkasta Spica-tähteä. Mars on tällä hetkellä melko kaukana Maasta ja näkyy siksi melko himmeänä kohteena.
Jupiter näkyy edellisten planeettojen tapaan parhaiten aamulla tai aamuyöstä. Se loistaa kirkkaana Leijonan ja Neitsyen tähdistöjen välissä ja erottuu hyvin taivaalta. Parhaimmillaan se nousee noin 30 asteen korkeudelle horisontista.
Saturnus alkaa näkyä taivaalla aivan joulukuun lopussa, jolloin se nousee horisontin yläpuolelle aamuhämärän aikoihin. Aivan kuukauden loppupuolella se sijaitsee melko lähellä kirkasta Venusta.
Uranus näkyy puolestaan illan pimennyttyä Kalojen tähdistössä. Sen löytämiseen vaaditaan käytännössä kiikarit kuten Neptunuksenkin havaitsemiseen, joka on vielä Uranustakin himmeämpi kohde. Lisäksi Neptunus alkaa kuun lopussa jo hiljalleen kadota iltahämärään. Aivan alkuillasta se on kuitenkin joulukuun aikana mahdollista löytää Vesimiehen tähdistöstä.

Kuu kulkee alkukuusta aamuplaneettojen lähellä ja on aina eri aamuina eri planeetan vierellä. 4. joulukuuta vajaa puolikuu on lähellä Jupiteria. Itsenäisyyspäivän aamuna eli 6. joulukuuta, on Kuu ehtinyt jo himmeähkön Marsin rinnalle. Seuraavana päivänä Kuu onkin jo lähestymässä kirkasta Venusta, jonka se ohittaa seuraavan vuorokauden kuluessa.

Kuu, Venus, Jupiter ja Mars näkyivät mukavasti aamutaivaalla myös lokakuun alussa. Joulukuussa planeetat ovat jo päinvastaisessa järjestyksessä.
Kuva: Tuorla, Kaarina, 7.10.2015.




Tarkemmat etsintäkartat ja tietoa taivaankappaleista löytyy myös Tähtitieteellisen yhdistyksen, Ursan, sivuilta: https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html

Hieman suurempia haasteita etsivälle havaitsijalle tarjolla on joulukuussa myös muutamia asteroideja, joista selvästi kirkkaimpana näkyy (4) Vesta. Sen kirkkaus on joulukuussa noin + 7.7 magnitudia, joten se näkyy kohtuullisen helposti jo kiikareilla mikäli sen paikan tietää tarkasti. Vesta näkyy Valaskalan tähdistössä. Muita Suomessa näkyviä + 10 magnitudia kirkkaampia asteroideja joulukuussa ovat (15) Eunomia Pegasuksen nelion vasemmassa alakulmassa (+ 9.2 magnitudia), (16) Psyche Härän tähdistössä melko lähellä Aldebarania (+ 9.5 magnitudia), (27) Euterpe Kaksosten tähdistössä (+ 8.9 magnitudia), (29) Amphitrite Kalojen tähdistössä (+ 9.8 magnitudia) ja (192) Nausikaa Perseuksen ja Oinaan tähdistöjen rajalla (+ 9.7 magnitudia).

Kirkkaimpien asteroidien etsimiseen voi käyttää apuna esimerkiksi Heavens-aboven sivustoa ja karttoja osoitteessa: http://www.heavens-above.com/.

Tänä vuonna kannattaa sään salliessa yrittää katsella myös Geminidien tähdenlentoja. Parvi voi olla jopa yhtä aktiivinen kuin elokuussa näkyneet Perseidit. Oikeastaan Geminidien aktiivisuus on viime vuosina kasvanut niin, että niiden maksimi on jopa voimakkaampi kuin Perseideillä. Keskimäärin Geminidejä näkyy maksimin aikaan 60-70 tunnissa, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana maksimi on ollut joka kerta yli 100 tähdenlentoa tunnissa. Aika näyttää kuinka pitkään tämä runsaampi aktiivisuus jatkuu. Geminidien maksimin on arvioitu olevan tänä vuonna 14. joulukuuta noin kello 20. Kun Kuukaan ei haittaa havaintoja, niin lähtökohdat tähän vuoden ehkä jopa parhaan tähdenlentoparven katseluun ovat mainiot. Kannattaa vielä muistaa, että Geminideissä näkyy usein myös hyvin kirkkaita tulipalloja.

Kirkas Perseidien meteori elokuussa osui melkein kameran kennolle. Himmeämpi viiru keskellä alhaalla on taivaalla kiitävä satelliitti.
Kuva: Kevola, Paimio, 12.8.2015


Geminidien ohella joulukuun kiinnostavin tapahtuma taivaalla on komeetan C/2013 US10 (Catalinan) kohoaminen taivaalle. Catalina on todennäköisesti tämän talven kirkkain komeetta, vaikka se ei näytä kirkastuvan niin paljon kuin aluksi odotettiin. Hyvissä olosuhteissa se saattaa näkyä jopa paljain silmin, mutta kovin paljon siitä ei silloin kannata odottaa. Kiikareilla ja kaukoputkella se erottuu jo helposti. Komeetat ovat kuitenkin hyvin arvaamattomia, joten tätäkin vierailijaa kannattaa pitää silmällä säännöllisesti. Joulukuun lopussa sen kirkkauden on arvioitu olevan noin + 6 magnitudia. Komeetta etenee taivaalla niin, että se on lähellä kuunsirppiä ja Venusta 7. joulukuuta. Tästä se kohoaa edelleen pohjoiseen ja ohittaa kirkkaan tähden, Arcturuksen, uudenvuoden yönä, jolloin sen etäisyys siitä on vain puoli astetta (täysikuun läpimitta). Komeetan on löytänyt Catalina Sky Surveyn työryhmä 31. lokakuuta vuonna 2013 ja Catalina oli lähimpänä Aurinkoa eli perihelissään 15. marraskuuta, jolloin sen etäisyys siitä oli 125 miljoonaa kilometriä. Se käväisi siis hieman Maan radan sisäpuolella ja on nyt jo etääntymässä Auringosta. Toisaalta se on nyt lähestymässä Maata ja on lähimmillään meitä tammikuun puolivälissä, jolloin komeetta tulee kohteeksi myös Turun Ursan yleisönäytöksiin. Catalina lienee peräisin suoraan Oortin pilvestä eli se ei mahdollisesti ole käynyt täällä koskaan aikaisemmin. Komeetan tulevaksi kiertoajaksi on laskettu muutamia miljoonia vuosia. Maan ohituksen jälkeen se himmenee melko nopeasti helmikuusta alkaen ja sen jälkeen sitä ei meidän nykyisellä elinajanodotteella ole mahdollista nähdä enää koskaan.

Joulukuussa on mahdollista nähdä myös kaksi muuta kohtuullisen kirkasta, noin + 10 magnitudin komeettaa. Ne ovat toki huomattavasti vaikeampia kohteita kuin Catalina ja vaatinevat näkyäkseen jonkinlaisen kaukoputken. Näistä komeetan C/2013 X1 (PanSTARRS) odotetaan kirkastuvan lähelle + 6 magnitudia ensi kesään mennessä. Suomesta katsottuna komeetta katoaa kuitenkin iltahämärään jo helmi- tai maaliskuussa, joten sitä kannattaa yrittää havaita jo nyt. Joulukuussa komeetta on Andromedan tähdistössä ja siirtyy Pegasuksen neliön sisälle aivan kuun lopussa. Toinen komeetoista, C/2014 S2 (PanSTARRS) on ollut puolestaan näkyvillä jo koko syksyn ja joulukuussa se näkyy Lohikäärmeen tähdistössä melko korkealla taivaalla. Joulukuun jälkeen komeetta alkaa hiljalleen himmetä. Myös komeettojen etsintäkartat löytyvät esimerkiksi Heavens-aboven sivuilta. http://www.heavens-above.com/.

Vaatimaton ja himmeä komeetta C/2014 S2 (PanSTARRS), jonka kirkkaus oli syyskuun lopulla noin + 12 magnitudia.
Kuva: Kevola, Paimio, 30.9.2015


Kuvat: © Jani Laasanen, mikäli kuvan yhteydessä ei toisin mainita.

perjantai 13. marraskuuta 2015

TÄHTIEN KATSELUA LINNUNRADAN LAIDALLA

”Linnunradan läntisen kierteishaaran hyljityllä, kartoittamattomalla laidalla on pieni merkityksetön keltainen aurinko. Sitä kiertää noin 150 miljoonan kilometrin etäisyydellä pieni ja mitätön, sinivihreä planeetta, jonka apinoista polveutuvat asukkaat ovat niin alkukantaisia, että heidän mielestään digitaalikello on varsin hieno keksintö.”

Tällä Douglas Adamsin ”Linnunradan käsikirja liftareille” teoksen kuvauksella planeetastamme toivotan kaikki tervetulleeksi tämän blogin lukijaksi. Muutaman vuosikymmenen takaisesta ensijulkaisusta olemme sentään hypänneet tekniikan osalta jo älypuhelimiin, joista Adams tosin varmasti saisi varsin meheviä herjoja aikaiseksi, sillä alkavathan ne kohta olla jo viisaampia kuin käyttäjänsä. Tällä ei tosin ole tarkoitus ylistää puhelinta ja siinä piilottelevaa teknologiaa. No, sen enempää kuitenkaan omaa lajia herjaamatta voimme oikeastaan siirtyä suoraan varsinaiseen asiaan. Kuten Adamsin kirjassakin, niin tässä blogissa on mahdollista tutustua hämmentävään maailmankaikkeuteen ja siihen liittyviin uskomattomiin ilmiöihin. Adamsin kirjan mukaista ”Vastausta elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta” tuskin löytyy kirjoitusten joukosta, mutta ehkäpä kuitenkin jotain kiinnostavaa. Tästä blogista et löydä myöskään muotivinkkejä, ruokaohjeita tai edes matkakohteiden esittelyitä (vaikka viimeksi mainittu sydäntä lähellä onkin). Sen sijaan säännölliset katsaukset käyvät läpi muun muassa taivaan tapahtumia alkukuusta ja tiedeuutisia loppukuusta unohtamatta tietenkään oman harrastusyhdistykseni, Turun Ursan, toimintaa. Säännöllisten katsausten lisäksi mukana seuraa muita teemoja niin Maan ilmastojärjestelmästä Pimeään aineeseen ja energiaan kuin aurinkokunnan kappaleista kaukaisiin kvasaareihinkin. Lukijoiden onneksi olen vain tavallinen tähtitieteen harrastaja, joten pelkoa syvälle menevistä analyyseistä tai monimutkaisista matemaattisista kaavoista ei ole olemassa.

Blogin kirjoittaja vaikuttaa Turun Ursan jäsenenä ja viettää yleensä perjantai-iltansa perinteisellä Iso-Heikkilän tähtitornilla muiden samanhenkisten yökyöpeleiden kanssa. Perjantaina siksi, että silloin ovat myös yhdistyksen tähtinäytökset yleisölle kello 19 ja 21 välisenä aikana. Valitettavasti Suomen pilviset talvet haittaavat usein varsinaisia näytöksiä, joten illat vierähtävät yleisemmin tavallisen höpöttelyn merkeissä. Vuonna 1935-1936 rakennettu tähtitornikin on ikävästi jäänyt jo kauan sitten keskelle Turun kaupungin valosaastetta. Tornissa sijaitsevista kaukoputkista on käytössä kaksi linssiputkea, joista suurempaa käytetään yleisönäytöksissä ja satunnaisesti muissa havainnoissa. Linssin halkaisija tässä Yrjö Väisälän vuonna 1958 valmistamassa kaukoputkessa on 15 senttimetriä. Toinen käytössä olevista kaukoputkista (13 cm) on puolestaan tarkoitettu Auringon havainnointiin ja sen päässä onkin kalvo, joka päästää Auringosta saapuvasta valosta läpi vain yhden sadastuhannesosan.


Turun Ursan sivut löytyvät myös osoitteesta: http://www.turunursa.fi/

Turun Ursan Iso-Heikkilän tähtitorni on seuran jäsenten kohtaamispaikka perjantai-iltaisin.



Iso-Heikkilän tähtitornin sisältä paljastuu kaukoputkien rypäs, jotka on tukevasti ankkuroitu jalustalla peruskallioon.




Turun Ursalla on käytössään myös toinen ”toimipiste”, joka sijaitsee Paimion Kevolassa. Kevolan observatorion alue on enimmäkseen seuran jäsenten käytössä, mutta toisinaan myös siellä järjestetään avoimien ovien päiviä. Toisin kuin Turun keskustassa, ovat Paimion yöt huomattavasti pimeämmät. Linnunradan valkea nauha näkyy vaivattomasti ja tähtien runsaus taivaalla saa yleensä ensimmäistä kertaa siellä vierailevan sanattomaksi. Viime vuosien aikana Kevolan tähtitornia on perusparannettu merkittävästi ja entiseen zeniittitorniin on hankittu myös Suomen mittakaavassa suuri, yli 40 senttimetriä halkaisijaltaan oleva peilikaukoputki ”Veivi”. Myös jalustan laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota ja niinpä me onnelliset harrastajat voimme vain saapua paikalle ja kertoa tietokoneelle mitä seuraavaksi haluamme katsoa. Pari napin painallusta ja voilà, kohde keskellä okulaarin näkökenttää. Turun Ursan kahden tähtitornin yhdistelmä onkin mitä parhain sekoitus nostalgista havaitsemista Iso-Heikkilässä sekä nykyajan modernia havainnointia Kevolassa.

Kevolan vanhan zeniittitornin huipulla sijaitsee Turun Ursan tärkein havaintoväline, ”Veivi”.