sunnuntai 1. syyskuuta 2019

SYKSYN TÄHTITAIVAS 2019


Syksyn ja alkutalven tähtitaivas tarjoaa tällä kertaa taivaan katselijalle hieman planeettoja, muutaman meteoriparven, Merkuriuksen ylikulun ja kaksi mahdollista kiikarikomeettaa. Ennen taivaan tapahtumia kuitenkin lyhyt katsaus omiin kesähavaintoihin. Pimeäähän ei taivaalla tietysti ollut, mutta joitain mukavia kuvia sain kesän aikana otettua.

Kesän kohokohta oli osittainen kuunpimennys, joka näkyi 16.-17. heinäkuuta hieman keskiyön molemmin puolin. Kuu pimeni silloin parhaimmillaan noin 2/3, mutta itse pimennys näkyi valitettavasti hyvin matalalla horisontissa. Sää oli kuitenkin pimennysyönä oikein hyvä, eivätkä pilvet haittanneet näkyvyyttä. Itse kävin katsomassa pimennystä läheisen kallion laelta, jossa räpsin myös muutaman kuvan muistoksi tapahtumasta. Siinä mielessä havainto oli kuitenkin kiinnostava, sillä seuraava osittainen kuunpimennys tapahtuu vasta marraskuussa vuonna 2021. Täydellistä kuunpimennystä joudutaan Suomessa odottamaan peräti vuoteen 2025 saakka.


Heinäkuun osittainen kuunpimennys näkyi juuri ja juuri puiden latvojen yläpuolella. Kuninkoja, Turku, 16.7.2019.

Kesä- ja heinäkuun hämärät yöt ovat myös erinomaista valaisevien yöpilvien aikaa. Tänäkin vuonna yöpilvet koristelivat kesätaivasta muutamaan kertaan varsin näyttävästi. Itse jaksoin valvoa vahdissa lähes kymmenen iltaa, joista mukava näytös kehittyi noin 4-5 kertaa. Paras näytös kehittyi taivaalle 14.-15. heinäkuuta välisenä yönä, jolloin lähes puolet taivaasta oli yöpilvien peitossa. Kirkkaimmat säikeet olivat hyvin kirkkaita, mutta paras osuus kesti melko lyhyen aikaa. Myös 2. elokuuta pohjoisella taivaalla kehittyi mukavan kirkas näytelmä.

14. heinäkuuta taivaalle kehittyi kirkas ja laaja yöpilvinäytös, jossa oli runsaasti hienoja yksityiskohtia. Kuninkoja, Turku, 14.7.2019.

Vaikka kevät on yleensä parasta haloaikaa, näkyi kesä-heinäkuun vaihteessa pariin otteeseen erittäin hienoja haloilmiöitä. Taivaanvahdin havaintojen mukaan erityisesti 28. kesäkuuta näkynyt näytös oli yksi parhaimmista moneen vuoteen Turun seudulla. Tästä sain myös ilmoituksen puhelimitse. Valitettavasti tuolloin parhaat vaiheet olivat jo ohitse ja jouduin tyytymään vain heikompiin esityksiin. Aamupäivän pelasti kuitenkin upea horisonttirengas, jossa oli vielä hyvin heikosti näkyvissä harvinainen 120 asteen sivuauringon jämät. Seuraava hyvä halopäivä oli jo 3. heinäkuuta, kun alkuillasta taivaalle ilmestyi värikäs ja kirkas zeniitinympäristön kaari. Mukana oli myös tavallinen 22 asteen rengas sekä sivuauringot.


Vaalea horisonttirengas näkyi selvästi sinistä taivasta vasten. Kuninkoja, Turku, 28.6.2019.

Kirkas ja värikäs zeniitinympäristön kaari on aina upea ilmestys. Kuninkoja, Turku, 3.7.2019.



MERKURIUKSEN YLIKULKU 11.11.2019


Aloitetaan loppuvuoden havaintotapahtumien esittely syksyn harvinaisimmasta tapahtumasta eli Merkuriuksen ylikulusta. Edellisen kerran vastaavaa tapahtumaa päästiin Suomessa katselemaan kauniissa toukokuisessa kevätsäässä vuonna 2016. Seuraavaa ylikulkua Suomessa saadaan odottaa vuoteen 2032 asti, joten sään salliessa kannattaa tämän vuoden 11. marraskuuta näkyvää tapahtumaa ehdottomasti yrittää havaita. Marraskuun ylikulun suurimmat haasteet lienevät siinä, että Aurinko on ylikulun aikaan hyvin matalalla ja marraskuun sää on tunnetusti hyvin harmaa. Turussa ylikulku alkaa kello 14:35, jolloin Aurinko on 7 asteen korkeudella. Aurinko laskee jo 16:09, joten kovin paljon aikaa ilmiön havaitsemiseen ei ole. Lounainen Suomi on kuitenkin parhaita paikkoja ylikulun havaitsemiseen Suomessa. Koska kyseessä on tapahtuma, jonka keskiössä on Aurinko, tulee havainnoissa tietysti käyttää asianmukaista suodatinta, joka estää silmän tai kameran vaurioitumisen. Aurinko laskee marraskuun puolivälissä suurin piirtein lounaaseen, joten havaintopaikaksi kannattaa valita paikka, josta näkyvyys lounaaseen on esteetön. Näitä paikkoja löytyy ainankin täältä Turun seudulta melko mukavasti, sillä meri avautuu täällä monin paikoin juuri tuohon suuntaan. Merkurius näkyy Auringon pintaa vasten pienenä, auringonpilkun kaltaisena pyöreänä täplänä. Planeetan erottaa helposti pilkusta terävän valon ja varjon rajasta.

Merkurius lipuu Auringon eteen pienen pienenä pisteenä. Iso-Heikkilä, Turku, 9.5.2016.

Merkurius on hyvin vaatimattoman kokoinen verrattuna Auringon pintaan. Iso-Heikkilä, Turku, 9.5.2016.

PLANEETAT

Kirkkaimmat planeetat näkyvät syksyllä Suomesta heikosti. Venus ilmestyy iltataivaalle joulukuun alkupuolella. Silloin sen voi nähdä matalalla etelätaivaalla heti Auringon laskiessa. Sen näkyvyys paranee jatkuvasti kevättä kohti mentäessä ja helmi- ja maaliskuun aikoihin se suorastaan loistaa kirkkaana läntisellä iltataivaalla.
Jupiter ja Saturnus ovat molemmat niin matalalla, että niiden havaitseminen on melko vaikeaa. Planeetat näkyvät parhaiten alkusyksyn aikana heti Auringon laskettua iltahämärässä etelässä. Jupiter katoaa iltataivaalta viimeistään joulukuun alkuun mennessä. Saturnus voi näkyä hieman pidempään, mutta paljain silmin nähtynä sekin on hävinnyt taivaalta viimeistään ennen vuoden loppua.

Jupiter ja kuut löytyvät syksyllä matalalta iltataivaalta. Kevola, Paimio, 5.3.2015.

Mars ilmestyy aamutaivaalle lokakuun alussa ja näkyy aamuisin matalalla helmikuuhun asti. Mars on koko talven melko himmeä, sillä se sijaitsee radallaan melko kaukana Maasta. Mars sijaitsee loppuvuoden ajan Neitsyen tähdistössä ja on 10. marraskuuta lähellä tähdistön kirkkainta Spica-tähteä.

Merkurius näkyy marraskuun lopussa ja joulukuun alussa matalalla kaakkoistaivaalla ennen Auringon nousua. Planeetta on lähellä erittäin kapeaa kuunsirppiä 25. marraskuuta aamulla. Myös Mars näkyy samana aamuna melko lähellä Merkuriusta ja Kuuta. Iltataivaalle Merkurius ilmestyy tammi-helmikuun vaihteessa heti auringonlaskun jälkeen. Parhaiten sen löytää helmikuun kahden ensimmäisen viikon aikana.

Loppuvuoden aikana parhaiten näkyvät planeetat ovat ne kaksi himmeintä eli Uranus ja Neptunus. Molempien havaitseminen vaatii käytännössä vähintään kiikarit tai pienen kaukoputken. Uranus löytyy syksyllä Oinaan ja Neptunus Vesimiehen tähdistöstä.

KOMEETAT

Syyskuun aikana kiitää komeetta C/2018 W2 Africano pohjoiselta pallonpuoliskolta kohti etelää. Keväällä sen kirkkaudeksi ennustettiin + 9-10 magnitudia, mutta komeetta kirkastui odotettua enemmän ja nyt sen kirkkauden pitäisi olla + 7-8 magnitudin välillä. Se voisi siis hyvissä olosuhteissa näkyä jopa kiikareilla. Syyskuun alussa komeetta lähtee vauhdikkaasti liikkeelle Kirahvin ja Perseuksen tähdistöjen välimaastosta kohti etelää. 20.-21. syyskuuta se ohittaa Andromedan galaksin melko läheltä. Tästä se jatkaa edelleen nopealla vauhdilla kohti Pegasuksen neliön vasenta alakulmaa ja edelleen kohti Kalojen ja Vesimiehen tähdistöjä. Lokakuun puolivälissä se on jo vajonnut niin etelään, että se ei enää näy Suomessa.

Komeetta Africano saattaisi näyttää tällaiselta vihertävältä utupallolta syyskuisella iltataivaalla. Tässä suurin piirtein yhtä kirkas komeetta Jacques Kevola, Paimio, 5.9.2014.

Toinen talvella näkyvä kohtuullisen kirkas komeetta on ennusteiden perusteella C/2017 T2 Panstarrs, joka näkyy Suomen taivaalla käytännössä koko talvikauden. Komeetta kirkastuu kevättä kohti mentäessä ja parhaimmillaan sen kirkkaus tulee olemaan huhti-toukokuussa noin + 7 magnitudia. Komeetta on kuitenkin jo marraskuussa kirkkaudeltaan + 9 magnitudia, joten siitä riittänee havaittavaa pitkäksi aikaa. Marraskuussa komeetta näkyy Ajomiehen tähdistöstä, josta se talven aikana liikkuu Perseuksen ja Kassiopeian tähdistöjen kautta Kirahviin. Havaitsemista haitannee komeetan sijainti Linnunradan suunnalla. Tästä komeetasta tulee tarkempaa tietoa vielä talven aikana.

METEORIPARVET

Jos elokuun perseidit jäivät väliin, kuten tämän artikkelin kirjoittajalta, on syksyllä tiedossa myös muutamia muita kiinnostavia meteoriparvia. Orionidit, joiden maksimi on 21.-22. lokakuuta, ovat usein nopeita ja näyttävät siten kiitävän vauhdikkaasti koko taivaankannen halki. Tähdenlentoja voi maksimin aikaan nähdä noin 10-20 kappaletta tunnissa. Tauridit, joiden maksimi on 11.-13. marraskuuta, on hieman vähälukuisempi kuin orionidit (5-15 meteoria tunnissa). Tauridien aiheuttamat meteorit ovat kuitenkin yleensä tavallista kookkaampia, joten ne aiheuttavat usein kirkkaita ja näyttäviä tulipalloja. Perseidien ohella vuoden paras meteoriparvi ovat geminidit, joiden maksimi on 13.-14. joulukuuta. Joulukuussa taivas on kuitenkin valitettavan usein pilvinen. Jos olosuhteet ovat kohdallaan, voi geminidejä nähdä taivaalla jopa 100-120 kappaletta tunnissa. Talven viimeinen merkittävä meteoriparvi näkyy puolestaan heti vuodenvaihteen jälkeen, kun kvadrantidit täyttävät taivaan 3.-4. tammikuuta. Kvadrantidien maksimi on hyvin lyhyt, vain muutamia tunteja, mutta silloin meteoreja voi näkyä geminidien tapaan jopa 100-120 kappaletta tunnissa.

Kuvat: © Jani Laasanen