perjantai 17. tammikuuta 2020

KEVÄÄN TÄHTITAIVAS 2020


Uuden vuosikymmenen ensimmäinen kevään tähtitaivas näyttää ennakkoon melko tapahtumaköyhältä, mutta joitain poimintoja sieltä kuitenkin kannattaa ottaa esille. Ennen kevään katsausta palataan vielä hieman menneisyyteen ja viime syksyn havaintoihin. Tuttuun tapaan suurin osa syksystä, erityisesti lokakuun ja joulukuun lopun välillä, oli hyvin pilvinen. Muun muassa Merkuriuksen ylikulku jäi ikävästi pilvien taakse. Henkilökohtaisesti tein syksyn kiinnostavimman havainnon jo 27. syyskuuta, jolloin taivaalla oli näkyvissä revontulia jopa täällä etelässä asti. Sinällään tuon illan revontulet eivät mitenkään erityisen näyttäviä olleet ja vastaavia havaintoja voi tehdä yleensä useamman kerran vuodessa, mutta poikkeuksena oli tällä kertaa revontulien oheen taivaalle ilmestynyt harvinainen STEVE-kaari. Kyseinen kaari ei ole oikeastaan normaali revontulikaari, vaikka se usein liittyykin juuri revontulien esiintymiseen ja ilmiö saa alkunsakin Auringosta lähteneistä varatuista hiukkasista. STEVE-ilmiön hiukkaset kulkevat kuitenkin magneettikentän eri linjoja pitkin ja tästä johtuen kaari näkyy etelämpänä kuin tavalliset revontulet. Myös STEVE-kaaren väri poikkeaa tavanomaisista revontulista ollen yleensä vaalean purppuran värinen. Kestoltaan STEVE-kaaret säilyvät taivaalla yleensä noin 30-60 minuuttia.


Syyskuussa revontulet näkyivät hennosti pohjoistaivaalla. Hauninen, Raisio, 27.9.2019.

Harvinainen STEVE-kaari on väriltään vaalean purppura ja se näkyy erillään muista revontulista. Hauninen, Raisio, 27.9.2019.
Muilta osin syksy oli kuvaamisen osalta varsin vaatimatonta aikaa pääasiassa jatkuvan pilvisyyden vuoksi, mutta oma osansa oli myös henkilökohtaisilla kiireillä. Pienen poikkeuksen asiaan teki marras-joulukuun vaihteen kahden ja puolen viikon matka Kamputseaan, jossa sai ihailla kauniita auringolaskuja sekä Kuun ja planeettojen leikkiä iltataivaalla. Erityisesti marraskuun loppupäivinä oli Kuu lähellä kahta kirkkainta planeettaa, Venusta ja Jupiteria. Myös Saturnus oli taivaalla näiden kanssa samalla suunnalla, mutta se ei himmeytensä vuoksi soveltunut kuvattavaksi kaveriensa kanssa pelkällä kännykkäkameralla ilman tukea. Tästä johtuen parhaat kuvat tulivat kolmikosta Kuu, Venus ja Jupiter. Kahtena iltana näkyi pian auringonlaskun jälkeen myös kirkkaahkoja hämäränsäteitä, jotka saivat lyhyen hämärän hetken tuntumaan taianomaiselta rannalla. Toisena iltana säteet näyttäytyivät leveänä viuhkana, joka täytti taivaan lähes kokonaan ja toisena puolestaan taivaalla näkyi vain yksi kirkas säde.


Kuu, Venus ja Jupiter (lähempänä Kuuta) hämärän saapuessa. Sihanoukville, Kamputsea, 28.11.2019.

Hämäränsäteet levittäytyvät taivaalle pian auringonlaskun jälkeen. Sihanoukville, Kamputsea, 29.11.2019.

Yksittäinen ja varsin kirkas hämäränsäde Auringon laskettua horisontin taakse. Sihanoukville, Kamputsea, 30.11.2019.

Auringonlaskut meren äärellä ovat lähes poikkeuksetta upeita ilmiöitä. Sihanoukville, Kamputsea, 29.11.2019.

PLANEETAT


Syksyn havaintojen jälkeen on aika siirtyä tulevaan eli kevään näkymiin taivaalla. Planeetoista ehdottomasti parhaiten taivaalla näkyy Venus. Muut planeetat ovat sen sijaan enimmäkseen matalalla ja myös lähellä Aurinkoa, joten ne näkyvät selvästi vaatimattomammin. Aloitetaan kuitenkin Merkuriuksesta, joka on siis Aurinkoa lähinnä oleva planeetta, eikä siksi ole koskaan kovin kaukana siitä. Omasta mielestäni Merkuriusta on mukavampi yrittää etsiä keväisin, koska silloin se on näkyvissä iltataivaalla heti auringonlaskun jälkeen (syyskaudella Merkurius näkyy puolestaan aamuisin juuri ennen auringonnousua). Ensimmäisen kerran se näkyy helmikuun alkupuoliskolla pian auringonlaskun jälkeen lounaan ja lännen välisellä taivaalla. Toinen havaintoikkuna osuu touko-kesäkuun vaihteeseen, mutta se voi olla havaintojen kannalta hieman hankalampi, sillä Aurinko laskee jo siinä vaiheessa melko loivassa kulmassa valaisten taivasta vielä melko pitkään auringonlaskun jälkeen. Jos tuolloin haluaa kuitenkin Merkuriusta etsiä, niin katse kannattaa suunnata luoteiseen horisonttiin. Toukokuun 21. ja 22. päivä Venus on hyvin lähellä Merkuriusta, joten sitä kannattaa käyttää apuna etsimiseen.

Venus näkyy erinomaisesti ja kirkkaana koko kevätkauden ajan. Taivaan selvästi kirkkaimpana kohteena (poislukien Aurinko ja Kuu) siitä ei voi erehtyä. Kauimpana Auringosta ja samalla korkeimmillaan taivaalla hämäränä tultua se on maaliskuun lopussa. Tämän jälkeen Venus alkaa lähestyä melko nopeasti Aurinkoa ja katoaa sen loisteeseen aivan toukokuun lopulla.

Kun Venus on kauimpana Auringosta se näkyy taivaalla puolikkaana. Iso-Heikkilä, Turku, 5.6.2015.

Mars näkyy hyvin matalalla aamutaivaalla tammikuussa ja helmikuun alkupuoliskolla. Sen havaitseminen kannattaa jättää suosiolla syksyyn, jolloin se tulee Suomessakin hyvin näkyviin iltataivaalle.

Jupiter ja Saturnus näkyvät myös erittäin heikosti helmi-maaliskuun vaihteesta alkaen. Molemmat voi kuitenkin havaita matalalta aamuhämärän aikaan likimääräisesti kaakon suunnalta. Jupiter näkyy kirkkaampana kohteena paremmin kuin Saturunus. Planeetat ovat koko kevään ajan vain 5-10 asteen päässä toisistaan. Myös kaksi kaukaisempaa planeettaa, Uranus ja Neptunus, piilottelevat Auringon läheisyydessä koko kevään ajan.


KOMEETAT

Kevään kiinnostavin komeetta on C/2017 T2 (PanStarrs), joka näkyy Suomessakin hyvin korkealla kesään saakka. Sen ennustettu kirkkaus on koko keväälle noin + 8 magnitudia, joten se voi näkyä jo kiikareilla sopivan pimeässä paikassa. Komeetta pysyttelee lähes koko talven ja alkukevään Perseuksen ja Kassiopeian tähdistöjen lähistöllä, jonka jälken se huhtikuun alussa kiihdyttää vauhtiaan ja lähtee liikkeelle kohti Kirahvin ja Ison Karhun tähdistöjä. Suomessa komeetta katoaa valoisiin kesäöihin toukokuun alussa. Komeettaa on jo loppuvuodesta kuvailtu Suomessakin ja kuvien perusteella se on jo kehittänyt pienen pyrstönkin. Kannattaa siis seurata komeetan kehittymistä kevään aikana.

Kevään aikana nähdään kuinka pitkäksi komeetan C/2017 T2 PanStarrs pyrstö kehittyy. Tässä kuvassa komeetta C/2014 Q2 Lovejoy. Kevola, Paimio, 7.2.2015.

Kevään tähtitaivas ei siis tällä kertaa tarjoa mitään suuria yllätyksiä tai spektaakkeleita, mutta kyllä sinne aina tilaisuuden tullen kannattaa kurkistaa myös muiden ilmiöiden varalta. Esimerkiksi ilmatieteen laitoksen sivuilta voi selvittää illan avaruussään, jossa ennakoidaan revontulien esiintymistä. Myös satunnaisia tulipalloja voi näkyä taivaalla silloin tällöin, vaikka varsinaisia merkittäviä tähdenlentoparvia ei keväällä kovin montaa olekaan. Päivätaivaalta voi puolestaan tähyillä haloja, jotka ovat parhaimmillaan näin kevätkaudella. Näin alkutalvesta voi hyvällä onnella bongata monipuolisia jääsumujen aiheuttamia haloja, kun myöhemmin keväällä halot puolestaan näkyvät enimmäkseen yläpilvissä.

Kuvat: © Jani Laasanen