lauantai 9. maaliskuuta 2019

KEVÄÄN JA KESÄN TÄHTITAIVAS


Pimeät yöt lyhenevät nyt nopeasti ja tähtiharrastajat jäävät hiljalleen kesälomalle ennen kuin uusi kausi alkaa jälleen elokuussa. Jotain havaittavaa taivaalta kuitenkin löytyy myös kesäkuukausina ja ainahan voi varautua jo valmiiksi elokuun pimeisiin öihin tarkistamalla kalenterista tärkeitä päivämääriä erilaisten taivaan tapahtumien osalta.

Menneen talven tapaan on myös kesäksi tarjolla yksi pimennystapahtuma; osittainen kuunpimennys. Valitettavasti pimennys ei näy kovin hyvin Suomessa, sillä Kuu on pimennyksen aikaan etelässäkin alle 10 asteen korkeudella horisontista Jousimiehen tähdistössä. Parhaiten pimennys näkyy Etelä-Suomessa. Osittaisen pimennyksen käynnistyessä Kuu on vain asteen korkeudella Turun horisontista katsottuna ja syvimmän pimennyksen kohdallakin ainoastaan noin kuuden asteen korkeudella. Osittainen pimennys käynnistyy 16. heinäkuuta kello 23.01. Pimeys on syvimmillään kello 0.31, jolloin Kuusta on pimentyneenä noin 65 %. Osittainen pimennys päättyy kello 01.59. Kuu liikkuu pimennysen aikaan kaakon ja etelän välillä, joten havaintopaikaksi kannattaa valita sellainen alue, jossa näkyvyys on näihin ilmansuuntiin mahdollisimman esteetön.



Tammikuun täydellinen kuunpimennys. Yhdistelmä neljästä yksittäisestä kuvasta. Tammisilta, Paimio, 21.1.2019.


PLANEETAT

Planeetat eivät tulevien kuukausien aikana näytä itsestään parhaita puolia. Ne näkyvät joko hyvin matalalla horisontin yläpuolella tai ovat niin lähellä Aurinkoa, että ne hukkuvat sen valon loisteeseen. Merkurius, joka muutenkin on melko hankala löytää, näkyy kesän aikana kahteen otteeseen. Ensimmäisen kerran kesäkuun alkupuoliskolla iltataivaalla heti auringonlaskun jälkeen ja myöhemmin elokuussa aamuyön taivaalla ennen Auringon nousua. Mars on vain hieman yli kymmenen kaariminuutin päässä Merkuriuksesta kesäkuun 18. päivän iltana. Etäisyys vastaa vain kolmasosaa Kuun läpimitasta. Valitettavasti Mars on tämän kohtaamisen aikana niin kaukana Maasta, että se on vielä Merkuriustakin selvästi himmeämpi. Hyvillä kiikareilla tai kaukoputkella ne voi kuitenkin nähdä samaan aikaan lähellä toisiaan.


Merkurius näkyy kesäkuussa iltahämärässä pian auringonlaskun jälkeen.Kevola, Paimio, 16.5.2014.

Venus ei näy käytännössä lainkaan tulevien kuukausien aikana, sillä se sijaitsee tällä hetkellä melkein samassa suunnassa kuin Aurinko. Myös Mars katoaa paljain silmin nähtävänä kohteena Auringon läheisyyteen viimeistään kesäkuun alkuun mennessä. Sen voi kuitenkin vielä löytää himmeänä punaisena pisteenä iltataivaalta huhti- ja toukokuun aikana Härän ja Kaksosten tähdistöjen välimaastosta.

Jupiterin oppositio on 10. kesäkuuta ja planeetta näkyy kohtalaisen hyvin koko kesäkauden ajan. Valitettavasti se on kuitenkin hyvin matalalla ja jää parhaimmillaankin alle 10 asteen korkeudelle horisontista jopa Etelä-Suomesta katsottuna. Jupiter on kuitenkin niin kirkas, että se erottuu vaivattomasti, jos taivas on kirkas eteläisessä horisontissa. Kevätpuolella Jupiter näkyy aamuyön taivaalla ennen auringonnousua ja opposition jälkeen loppukesästä ja alkusyksystä iltataivaalla hämärän saavuttua. Jupiterin neljä kirkkainta kuuta näkynevät helposti jo kiikareilla matalasta sijainnista ja vaaleista kesäöistä huolimatta.


Jupiter ja kaksi sen kuista; Io (oik.) ja Europa (vas.). Kevola, Paimio, 5.3.2015.

Saturnus on oppositiossa 9. heinäkuuta ja näkyy Jupiterin tapaan koko kesäkauden ajan. Myös Saturnus jää alle 10 asteen korkeudelle horisontista. Jupiteria himmeämpänä planeettana Saturnusta voi olla hieman vaikeampi löytää vaalealta taivaalta. Saturnus näkyy aamuyön puolella ennen heinäkuun oppositiota ja iltataivaalta loppukesästä ja alkusyksystä opposition jälkeen.

Uranus ja Neptunus ilmestyvät taivaalle jälleen syksyllä iltojen pimennyttyä. Niiden löytämiseen vaaditaan jo kiikarit tai kaukoputki sekä kohtuullisen hyvä tähtikartta. Toisaalta nykyään monien kaukoputkien GoTo-ominaisuus auttaa näidenkin planeettojen etsinnässä. Uranus löytyy syksyllä Oinaan ja Neptunus Vesimiehen tähdistössä.


KOMEETAT JA ASTEROIDIT

Syksyn pimentyessä ilmestyy taivaalle kaksi komeettaa, jotka kannattaa jo tässä vaiheessa pistää muistiin. Ennusteet tosin näyttävät tällä hetkellä siltä, että ne voivat olla melko hankalia havaita jopa kiikareilla, mutta komeettojen näyttävyyden ennustaminen on aina melko vaikeaa. Kannattaa siis seurailla tilannetta, kun kesän valoisat yöt jälleen muuttuvat pimeydeksi. Komeetta C/2018 W2 (Africano), alkaa kirkastua elokuun aikana Kirahvin tähdistön suunnalla. Syyskuun alkupäivinä komeetan liike kiihtyy, jolloin se on lähinnä Maata. Tällöin se kulkee kuukauden aikana Perseuksen, Andromedan ja Pegasuksen tähdistöjen kautta kohti etelää. Suomesta katsoen se painuu näkymättömiin lokakuun puoliväliin mennessä. Komeetan ennustettu kirkkaus on syyskuulle noin + 9 magnitudia.

Toinen mahdollinen kiikarikomeetta alkusyksylle voisi olla C/2018 N2 (ASASSN). Tämän komeetan ennustettu kirkkaus on melko vaatimaton + 10 magnitudia, joten ilman poikkeavaa kirkastumista se saattaa jäädä vain kaukoputkella havaittavaksi kohteeksi. Komeetta on kirkkaimmillaan syksyllä, kun yöt jälleen pimenevät. Se liikkuu elokuun ja lokakuun välillä hitaasti Oinaan tähdistöstä kohti Andromedan tähdistöä, jossa se lokakuun lopulla ohittaa Andromedan galaksin melko läheltä.


METEORIPARVET

Kevätkausi on meteoriparvien osalta selvästi hiljaisempi kuin syyskausi. Huhtikuun loppupuolella voi kuitenkin vielä havaita kevään viimeisinä pimeinä yönä hieman kohonnutta aktiivisuutta lyridien meteoriparven ansiosta. Tänä vuonna niiden maksimi on 22.-23. huhtikuuta, jolloin voi nähdä noin 20 tähdenlentoa tunnissa. Kuu häiritsee kuitenkin havaintoja aamuyön puolella. Lyridien meteoriparven emokomeetta on vuonna 1861 havaittu Thatcher, jonka kiertoaika Auringon ympäri on noin 415 vuotta.

Heti pimeiden öiden saapumisen jälkeen, ilmestyvät taivaalle myös monien odottamat perseidit. Meteoriparvi on kaikkein suosituin harrastajien keskuudessa kahdesta syystä. Elokuun illat ovat lämpimiä, jolloin harrastajan ei tarvitse hytistä kylmyydestä meteoreja havaitessaan. Toiseksi parvi on joka vuosi hyvin aktiivinen ja perseidejä voikin nähdä maksimin aikaan yli 100 kappaletta tunnissa. Tänä vuonna perseidien maksimi on 12-13. elokuuta. Kuu haittaa tällä kertaa merkittävästi havaintoja, sillä se on maksimin aikaan lähes täysi. Perseidien emokomeetta on 109P/Swift-Tuttle, jonka kiertoaika on noin 133 vuotta. Viimeksi komeetta oli perihelissä vuonna 1992.


Elokuun puoliväli tuo taivaalle jälleen perseidien meteoriparven. Tänä vuonna Kuu häiritsee niiden havaitsemista. Kevola, Paimio, 12.8.2014.


KEVÄÄN JA KESÄN HAVAINTOKOHTEITA

Loppukevään ja tulevan kesän päivinä voi tähtien sijaan tutustua vaikkapa Maan ilmakehän tapahtumiin. Näin kevätpäiväntasauksen tienoilla voi Auringon laskettua länteen voi tarkkasilmäinen havaitsija nähdä vasempaan yläviistoon kohoavaa hehkua, eläinratavaloa. Valo on itse asiassa aurinkokuntamme ilmiö, sillä se aiheutuu Auringon heijastuessa aurinkokunnan ratatasossa olevasta pölystä. Eläinratavalon näkymiseen tarvitaan hyvin pimeä länsitaivas, Kuuton yö ja taivaan hyvä läpinäkyvyys.


Eläinratavaloa Turun Ruissalossa, jossa hajavalon määrä vielä heikentää ilmiön näkyvyyttä. Ruissalo, Turku, 5.3.2019.


Kevät on parasta aikaa halojen havaitsemiseen, kun ilmavirtaukset tuovat usein runsaasti yläpilvisyyttä lännestä maaliskuun ja toukokuun välisenä aikana. Toki haloja voi nähdä myös muina aikoina. Tyypillisimpiä haloja ovat 22 asteen renkaat ja niitä sivuavat kaaret sekä sivuauringot. Toisinaan taivaalle voi ilmestyä myös esimerkiksi kirkas ja värikäs zeniittiympäristön kaari tai jokin muu kymmenistä erilaisista haloista.


Sivuauringot voivat parhaimmillaan olla hyvin kirkkaita ja värikkäitä. Paimio, 22.2.2019.
Haloja voi ilmestyä myös Kuun ympärille. Tässä tavanomainen 22 asteen rengas. Iso-Heikkilä, Turku, 15.2.2019.


Kuvat: © Jani Laasanen