Vuoden vaihtuessa on ihan
hyvä silmäillä hieman kevään ajankohtaisia tapahtumia
tähtitaivaalla. Perinteisesti aloitan Kuun vaiheilla, joista ainakin
täysikuun aika on ihan kiinnostava tieto. Täysikuun tienoo on myös
paras hetki nähdä vaikkapa kehiä tai haloja Kuun ympärillä, jos
vain säätila on sopiva. Vuoden ensimmäinen täysikuu on 12.
tammikuuta kello 13:34. Sitä seuraavan kerran täysikuuta voi
ihailla 11. helmikuuta kello 02:33 ja vielä sitä seuraavan kerran
12. maaliskuuta kello 16:54. Toki Kuu näyttää lähes pyöreältä
pari päivää tarkan hetken molemmin puolin. Ensimmäinen uusikuu
(eli Kuu on näkymättömissä hyvin lähellä Aurinkoa) on 28.
tammikuuta kello 02:07. Seuraava uusikuu on puolestaan 26. helmikuuta
kello 16:58 ja sitä seuraava 28. maaliskuuta kello 04:57. Nämä
ajat ovat kaikkein parhaita himmeiden tähtitaivaan kohteiden
tarkkailuun. Helmikuun täysikuun aikaan tapahtuu myös Kuun
puolivarjopimennys, joka näkyy koko Suomessa. Valitettavasti
puolivarjopimennykset ovat vaikeita havaittavia, sillä Kuun kirkkaus
pienenee vain hyvin vähän.
 |
Kuun yksityiskohdat
ovat mielenkiintoista katseltavaa pienilläkin kaukoputkilla. Kevola,
Paimio, 8.3.2014.
|
Alkuvuoden aikana
taivaalla voi nähdä käytännössä kaikki planeetat.
Merkurius näkyy
aamutaivaalla tammikuussa. Sen suurin elongaatio (eli näennäinen
etäisyys Auringosta) on 19. tammikuuta. Merkuriuksen voi kuitenkin
havaita varhain aamulla ennen Auringon nousua koko tammikuun ajan.
Merkurius on Jousimiehen tähdistössä, mutta aamuhämärässä
tähtiä ei ole juuri helpottamassa planeetan löytymistä. Uudelleen
Merkurius ilmestyy taivaalle maaliskuun puolivälin jälkeen. Tuolla
kertaa se näkyy ilta-aikaan ja sen suurin elongaatio on 1.
huhtikuuta. Tammikuussa Merkuriuksen voi nähdä lähellä hyvin
kapeaa kuunsirppiä 26. tammikuuta ja myöhemmin keväällä 29.
maaliskuuta.
Venus näkyy alkuvuodesta
loistavasti iltataivaalla. Sitä ei käytännössä voi olla
huomaamatta hämärän tullen eteläiseltä taivaalta. Venuksen
elongaatio on suurimmillaan 12. tammikuuta, jolloin planeetan
etäisyys Auringosta on 47 astetta. Tuolloin Venus näkyy
kaukoputkella katsottuna puolikkaana. Helmikuussa Venus näkyy
edelleen hyvin kirkkaana. Kevätpäiväntasausta kohti mentäessä
pimeys saapuu nopeammin kuin keskitalvella, joten Venuksen voi nähdä
tuolloin jopa täysin pimeällä taivaalla. Silloin Venus voi hyvissä
olosuhteissa ja pimeässä paikassa luoda jopa varjon lumiseen
maisemaan. Tämä ei Suomen olosuhteissa ole kovin yleistä.
Maaliskuun loppua kohti mentäessä Venus lähestyy jälleen
Aurinkoa, jolloin sen näkeminen muuttuu vaikeammaksi. Kuunsirppi on
lähellä Venusta 2. ja 31. tammikuuta.
 |
Venus näkyy
puolikkaana jälleen suurimman elongaation aikaan eli 12. tammikuuta.
Sen jälkeen sen vaihe alkaa pienetä sirppimäiseen suuntaan.
Kevola, Paimio, 5.6.2015.
|
Myös Mars näkyy
suhteellisen kirkkaana iltataivaalla melko lähellä Venusta. Se ei
kuitenkaan ole nyt parhaimmillaan, sillä se on nyt kiertoradallaan
melko kaukana Maasta. Sen näennäinen kokokin on vain noin 5
kaarisekunnin tienoilla. Mars näkyy koko kevään iltataivaalla
himmeten hiljalleen kevään edetessä. Mars ja Neptunus ovat heti
vuoden alussa hyvin lähellä toisiaan. 1. tammikuuta ne ovat vain
muutaman kaariminuutin päässä toisistaan ja näkyvät siten
kaukoputkella samassa näkökentässä. 26. helmikuuta Mars on
puolestaan toisen kaukaisen kaasuplaneetan eli Uranuksen lähistöllä.
Planeettojen välinen etäisyys on tuolloin noin 40 kaariminuuttia
eli jonkin verran suurempi kuin Kuun halkaisija. Kuunsirppi on
lähellä Marsia 3. tammikuuta, 1. helmikuuta ja 1. maaliskuuta.
Jupiter näkyy käytännössä
koko kevään ajan pimeällä taivaalla. Vielä tammikuussa se nousee
vasta aamuyön tunteina, mutta kevään edetessä se nousee yhä
aikaisemmin pimeän tullen. Maaliskuun puolivälissä se nousee idän
suunnalta noin yhdeksän aikaan illalla. Jupiterin oppositio on 8.
huhtikuuta, jolloin se on lähinnä Maata ja sen näennäinen koko on
hieman suurempi kuin yleensä. Jupiter on koko kevään ajan Neitsyen
tähdistössä. Puolikuu on lähellä Jupiteria aamuyöllä 19.
tammikuuta. Lisäksi melko täyteläinen Kuu ja Jupiter ovat lähellä
toisiaan 14.-15. maaliskuuta välisenä yönä.
 |
Jupiterin kuut näkyvät
helposti jo kiikareilla. Planeetan vyöt edellyttävät kuitenkin
vähintään pientä kaukoputkea. Kevola, Paimio, 5.3.2015.
|
Saturnus näkyy koko
kevään matalalla etelässä aamuhämärän aikaan. Se ei kuitenkaan
edes Etelä-Suomessa nouse kuin noin 8 asteen korkeudelle
horisontista. Planeetta on siksi varsin haastava kohde, vaikka se
kohtalaisen kirkas onkin. Olosuhteiden ollessa hyvät, voi sen
renkaat silti nähdä kaukoputkella melko helpostikin.
Uranus näkyy vielä illan
pimentyessä ainakin tammi- ja helmikuun aikana. Neptunus puolestaan
katoaa iltahämärään jo tammikuun lopulla. Molemmat vaativat
näkyäkseen käytännössä kiikarit tai kaukoputken sekä
mielellään jonkinlaisen etsintäkartan.
Tarkemmat etsintäkartat
ja tietoa taivaankappaleista löytyy myös Tähtitieteellisen
yhdistyksen Ursan sivuilta:
https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html
Asteroidit ovat
kirkkaimmillaan, kun ne ovat lähinnä Maata eli oppositiossa. Kevään
kirkkaimmat asteroidien oppositiot on listattuna alla olevaan
luetteloon.
8.1.2017 (13) Egeria +
10.1 mag. Ilves
18.1.2017 (4) Vesta + 6.2
mag. Krapu
14.2.2017 (39) Laetitia +
10.0 mag. Leijona
18.2.2017 (14) Irene +
9.0 mag. Pieni Leijona
20.2.2017 (15) Eunomia +
9.2 mag. Sekstantti
22.2.2017 (9) Metis + 9.0
mag. Leijona
3.3.2017 (16) Psyche +
10.3 mag. Leijona
8.3.2017 (41) Daphne + 9.6
mag. Leijona
4.3.2017 (29) Amphitrite +
9.1 mag. Leijona
Varsin kattava ja hyvä
lista karttoineen löytyy British Astronomical Associatonin sivuilta:
Kevään komeettatilanne
näyttää sentään hieman lohdullisemmalta kuin syksyllä.
Taivaalle on ilmestymässä jopa kolme kiikareilla näkyvää
pyrstötähteä, joista yksi voisi näkyä hyvällä tuurilla jopa
paljain silmin.
 |
Kevät näyttää
millaisiksi tulevat komeetat muodostuvat. Tässä kuvassa vihertävänä
sumupallona näyttäytyy C/2014 E2 Jacques. Kevola, Paimio, 5.9.2014.
|
Kevään kirkkaimmaksi
komeetaksi ennustetaan säännöllisesti Aurinkoa kiertävää
41P/Tuttle-Giacobini-Kresakia, joka löydettiin ensimmäisen kerran
toukokuussa vuonna 1858. Seuraavan kerran se havaittiin vasta vuosina
1907 ja 1951. Vasta vuoden 1951 ohituksen jälkeen sen rata
tunnistettiin sellaiseksi, että nämä kolme havaintoa saatiin
yhdistettyä ja komeetan kiertoajaksi laskettua noin 5,5 vuotta.
Useimmiten komeetta on himmeä ja vaikeasti havaittava, mutta tällä
kertaa olosuhteet suosivat sen katselua. Se nimittäin ohittaa Maan
vain noin 14 miljoonan kilometrin päästä ja Suomesta katsottuna se
näkyy silloin korkealla pohjoistaivaalla Ison ja Pienen Karhun sekä
Lohikäärmeen tähdistöjen suunnalla. Komeetta näkyy parhaiten
maalis- ja huhtikuussa, jolloin se on myös lähinnä Maata. Sen
odotetaan alustavasti kirkastuvan jopa juuri ja juuri paljain silmin
näkyväksi eli noin + 6 magnitudiin. Komeetassa tiedetään
kuitenkin tapahtuneen melko usein purkauksia, jolloin sen kirkkaus
voisi nousta jopa 2-3 magnitudia odotetusta. Tämän komeetan ytimen
arvioidaan olevan halkaisijaltaan lähes 1,5 kilometriä.
Lähes samanpituinen
kiertoaika (5,25 vuotta) on myös toisella aurinkokuntamme sisäosiin
tulevalla säännöllisellä komeetalla,
45P/Honda-Mrkos-Pajdusakovalla. Tämä komeetta löydettiin vuonna
1948 ja se on halkaisijaltaan noin kilometrin kokoinen. Myös tämä
komeetta tulee melko lähelle Maata ja on siksi varsin hyvä
havaintokohde. Lähimmillään meitä se käy helmikuussa, kun se
ohittaa maapallon noin 13 miljoonan kilometrin päästä. Se liikkuu
tällöin taivaalla hyvin nopeasti Kotkan tähdistöstä kohti
Herkulesta ja edelleen kohti Bereniken Hiusten ja Leijonan tähdistöä
vain muutaman viikon aikana. Sen kirkkauden odotetaan nousevan
ohituksen aikaan noin 6 – 7 magnitudin välille, jolloin se olisi
varsin hyvä kiikarikohde. Helmikuun jälkeen komeetta himmenee
jälleen nopeasti.
Komeetta C/2015 V2
(Johnson) on näkynyt jo syksyllä himmeänä kaukoputki- ja
valokuvauskohteena. Se on kevään kirkkaista komeetoista ainoa, jota
ei voi sanoa säännölliseksi kiertolaiseksi, sillä sen ei odoteta
palaavan enää myöhemmin aurinkokunnan sisäosiin. Syksyn aikana
komeetta on kirkastunut noin + 10 magnitudiin, eikä kirkkaudessa ole
odotettavissa merkittäviä muutoksia vielä lähiaikoina.
Parhaimmillaan komeetta onkin vasta loppukeväällä, jolloin
Suomessa alkaa olla jo liian valoisaa jopa yöaikaan. Huhtikuun
lopussa ja toukokuun alussa komeetan ennustettu kirkkaus on noin + 7
magnitudia, jolloin se näkynee jo kiikareilla. Komeetta sijaitsee
koko kevään ajan Karhunvartijan tähdistön pohjoisosissa käyden
välillä myös Herkuleksen tähdistön puolella.
Ursan tiedote kevään
komeetoista löytyy osoitteesta.
Hyvä sivusto komeettoja
katselevalle on japanilaisen Seiichi Yoshidan englanninkielinen
teemasivusto osoitteessa
Kevään tähdenlentoparvet
ovat yleisesti ottaen hieman tuntemattomampia ja vaatimattomampia
kuin syksyn vastaavat. Yksi parhaimmista parvista näkyy kuitenkin jo
heti alkuvuodesta, kun taivaalta putoaa alas kvadrantidien
tähdenlentoja. Meteoriparven maksimi on lyhyt ja aktiivisin hetki
osuu 3. tammikuuta aamuyöhön. Tähdenlentoja voi silloin nähdä
jopa noin 60 kappaletta tunnissa. Kuu ei haittaa havaintoja
aamuyöllä. Muut parvet ovat varsin heikkoja, mutta satunnaisia
meteoreja voi tietysti nähdä koko kevään ajan.
Lopuksi vielä blogiin
mahtuu tällä kertaa mukaan uudistettu kuva Seulasten avoimesta
tähtijoukosta, jota pääsin kuvaamaan joulun jälkeen. Edellisessä
kirjoituksessa kerroin uuden kuvauskaukoputken testeistä ja
laitteista ja nyt oli vihdoin ensimmäisen varsinaisen kuvan aika.
Tässäpä siis Seulasia kuvattuna 39 x 3 minuuttia eli kaikkiaan
lähes kaksi tuntia.
 |
Uudella kaukoputkella
otettu kuva Seulasista. Kevola, Paimio, 27.12.2016.
|
Kuvat: © Jani Laasanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti