lauantai 31. joulukuuta 2016

TÄHTITAIVAS KEVÄÄLLÄ 2017

Vuoden vaihtuessa on ihan hyvä silmäillä hieman kevään ajankohtaisia tapahtumia tähtitaivaalla. Perinteisesti aloitan Kuun vaiheilla, joista ainakin täysikuun aika on ihan kiinnostava tieto. Täysikuun tienoo on myös paras hetki nähdä vaikkapa kehiä tai haloja Kuun ympärillä, jos vain säätila on sopiva. Vuoden ensimmäinen täysikuu on 12. tammikuuta kello 13:34. Sitä seuraavan kerran täysikuuta voi ihailla 11. helmikuuta kello 02:33 ja vielä sitä seuraavan kerran 12. maaliskuuta kello 16:54. Toki Kuu näyttää lähes pyöreältä pari päivää tarkan hetken molemmin puolin. Ensimmäinen uusikuu (eli Kuu on näkymättömissä hyvin lähellä Aurinkoa) on 28. tammikuuta kello 02:07. Seuraava uusikuu on puolestaan 26. helmikuuta kello 16:58 ja sitä seuraava 28. maaliskuuta kello 04:57. Nämä ajat ovat kaikkein parhaita himmeiden tähtitaivaan kohteiden tarkkailuun. Helmikuun täysikuun aikaan tapahtuu myös Kuun puolivarjopimennys, joka näkyy koko Suomessa. Valitettavasti puolivarjopimennykset ovat vaikeita havaittavia, sillä Kuun kirkkaus pienenee vain hyvin vähän.

Kuun yksityiskohdat ovat mielenkiintoista katseltavaa pienilläkin kaukoputkilla. Kevola, Paimio, 8.3.2014.

Alkuvuoden aikana taivaalla voi nähdä käytännössä kaikki planeetat.

Merkurius näkyy aamutaivaalla tammikuussa. Sen suurin elongaatio (eli näennäinen etäisyys Auringosta) on 19. tammikuuta. Merkuriuksen voi kuitenkin havaita varhain aamulla ennen Auringon nousua koko tammikuun ajan. Merkurius on Jousimiehen tähdistössä, mutta aamuhämärässä tähtiä ei ole juuri helpottamassa planeetan löytymistä. Uudelleen Merkurius ilmestyy taivaalle maaliskuun puolivälin jälkeen. Tuolla kertaa se näkyy ilta-aikaan ja sen suurin elongaatio on 1. huhtikuuta. Tammikuussa Merkuriuksen voi nähdä lähellä hyvin kapeaa kuunsirppiä 26. tammikuuta ja myöhemmin keväällä 29. maaliskuuta.

Venus näkyy alkuvuodesta loistavasti iltataivaalla. Sitä ei käytännössä voi olla huomaamatta hämärän tullen eteläiseltä taivaalta. Venuksen elongaatio on suurimmillaan 12. tammikuuta, jolloin planeetan etäisyys Auringosta on 47 astetta. Tuolloin Venus näkyy kaukoputkella katsottuna puolikkaana. Helmikuussa Venus näkyy edelleen hyvin kirkkaana. Kevätpäiväntasausta kohti mentäessä pimeys saapuu nopeammin kuin keskitalvella, joten Venuksen voi nähdä tuolloin jopa täysin pimeällä taivaalla. Silloin Venus voi hyvissä olosuhteissa ja pimeässä paikassa luoda jopa varjon lumiseen maisemaan. Tämä ei Suomen olosuhteissa ole kovin yleistä. Maaliskuun loppua kohti mentäessä Venus lähestyy jälleen Aurinkoa, jolloin sen näkeminen muuttuu vaikeammaksi. Kuunsirppi on lähellä Venusta 2. ja 31. tammikuuta.

Venus näkyy puolikkaana jälleen suurimman elongaation aikaan eli 12. tammikuuta. Sen jälkeen sen vaihe alkaa pienetä sirppimäiseen suuntaan. Kevola, Paimio, 5.6.2015.

Myös Mars näkyy suhteellisen kirkkaana iltataivaalla melko lähellä Venusta. Se ei kuitenkaan ole nyt parhaimmillaan, sillä se on nyt kiertoradallaan melko kaukana Maasta. Sen näennäinen kokokin on vain noin 5 kaarisekunnin tienoilla. Mars näkyy koko kevään iltataivaalla himmeten hiljalleen kevään edetessä. Mars ja Neptunus ovat heti vuoden alussa hyvin lähellä toisiaan. 1. tammikuuta ne ovat vain muutaman kaariminuutin päässä toisistaan ja näkyvät siten kaukoputkella samassa näkökentässä. 26. helmikuuta Mars on puolestaan toisen kaukaisen kaasuplaneetan eli Uranuksen lähistöllä. Planeettojen välinen etäisyys on tuolloin noin 40 kaariminuuttia eli jonkin verran suurempi kuin Kuun halkaisija. Kuunsirppi on lähellä Marsia 3. tammikuuta, 1. helmikuuta ja 1. maaliskuuta.

Jupiter näkyy käytännössä koko kevään ajan pimeällä taivaalla. Vielä tammikuussa se nousee vasta aamuyön tunteina, mutta kevään edetessä se nousee yhä aikaisemmin pimeän tullen. Maaliskuun puolivälissä se nousee idän suunnalta noin yhdeksän aikaan illalla. Jupiterin oppositio on 8. huhtikuuta, jolloin se on lähinnä Maata ja sen näennäinen koko on hieman suurempi kuin yleensä. Jupiter on koko kevään ajan Neitsyen tähdistössä. Puolikuu on lähellä Jupiteria aamuyöllä 19. tammikuuta. Lisäksi melko täyteläinen Kuu ja Jupiter ovat lähellä toisiaan 14.-15. maaliskuuta välisenä yönä.

Jupiterin kuut näkyvät helposti jo kiikareilla. Planeetan vyöt edellyttävät kuitenkin vähintään pientä kaukoputkea. Kevola, Paimio, 5.3.2015.

Saturnus näkyy koko kevään matalalla etelässä aamuhämärän aikaan. Se ei kuitenkaan edes Etelä-Suomessa nouse kuin noin 8 asteen korkeudelle horisontista. Planeetta on siksi varsin haastava kohde, vaikka se kohtalaisen kirkas onkin. Olosuhteiden ollessa hyvät, voi sen renkaat silti nähdä kaukoputkella melko helpostikin.

Uranus näkyy vielä illan pimentyessä ainakin tammi- ja helmikuun aikana. Neptunus puolestaan katoaa iltahämärään jo tammikuun lopulla. Molemmat vaativat näkyäkseen käytännössä kiikarit tai kaukoputken sekä mielellään jonkinlaisen etsintäkartan.

Tarkemmat etsintäkartat ja tietoa taivaankappaleista löytyy myös Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan sivuilta: https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html

Asteroidit ovat kirkkaimmillaan, kun ne ovat lähinnä Maata eli oppositiossa. Kevään kirkkaimmat asteroidien oppositiot on listattuna alla olevaan luetteloon.

8.1.2017 (13) Egeria + 10.1 mag. Ilves
18.1.2017 (4) Vesta + 6.2 mag. Krapu
14.2.2017 (39) Laetitia + 10.0 mag. Leijona
18.2.2017 (14) Irene + 9.0 mag. Pieni Leijona
20.2.2017 (15) Eunomia + 9.2 mag. Sekstantti
22.2.2017 (9) Metis + 9.0 mag. Leijona
3.3.2017 (16) Psyche + 10.3 mag. Leijona
8.3.2017 (41) Daphne + 9.6 mag. Leijona
4.3.2017 (29) Amphitrite + 9.1 mag. Leijona

Varsin kattava ja hyvä lista karttoineen löytyy British Astronomical Associatonin sivuilta:

Kevään komeettatilanne näyttää sentään hieman lohdullisemmalta kuin syksyllä. Taivaalle on ilmestymässä jopa kolme kiikareilla näkyvää pyrstötähteä, joista yksi voisi näkyä hyvällä tuurilla jopa paljain silmin.

Kevät näyttää millaisiksi tulevat komeetat muodostuvat. Tässä kuvassa vihertävänä sumupallona näyttäytyy C/2014 E2 Jacques. Kevola, Paimio, 5.9.2014.

Kevään kirkkaimmaksi komeetaksi ennustetaan säännöllisesti Aurinkoa kiertävää 41P/Tuttle-Giacobini-Kresakia, joka löydettiin ensimmäisen kerran toukokuussa vuonna 1858. Seuraavan kerran se havaittiin vasta vuosina 1907 ja 1951. Vasta vuoden 1951 ohituksen jälkeen sen rata tunnistettiin sellaiseksi, että nämä kolme havaintoa saatiin yhdistettyä ja komeetan kiertoajaksi laskettua noin 5,5 vuotta. Useimmiten komeetta on himmeä ja vaikeasti havaittava, mutta tällä kertaa olosuhteet suosivat sen katselua. Se nimittäin ohittaa Maan vain noin 14 miljoonan kilometrin päästä ja Suomesta katsottuna se näkyy silloin korkealla pohjoistaivaalla Ison ja Pienen Karhun sekä Lohikäärmeen tähdistöjen suunnalla. Komeetta näkyy parhaiten maalis- ja huhtikuussa, jolloin se on myös lähinnä Maata. Sen odotetaan alustavasti kirkastuvan jopa juuri ja juuri paljain silmin näkyväksi eli noin + 6 magnitudiin. Komeetassa tiedetään kuitenkin tapahtuneen melko usein purkauksia, jolloin sen kirkkaus voisi nousta jopa 2-3 magnitudia odotetusta. Tämän komeetan ytimen arvioidaan olevan halkaisijaltaan lähes 1,5 kilometriä.

Lähes samanpituinen kiertoaika (5,25 vuotta) on myös toisella aurinkokuntamme sisäosiin tulevalla säännöllisellä komeetalla, 45P/Honda-Mrkos-Pajdusakovalla. Tämä komeetta löydettiin vuonna 1948 ja se on halkaisijaltaan noin kilometrin kokoinen. Myös tämä komeetta tulee melko lähelle Maata ja on siksi varsin hyvä havaintokohde. Lähimmillään meitä se käy helmikuussa, kun se ohittaa maapallon noin 13 miljoonan kilometrin päästä. Se liikkuu tällöin taivaalla hyvin nopeasti Kotkan tähdistöstä kohti Herkulesta ja edelleen kohti Bereniken Hiusten ja Leijonan tähdistöä vain muutaman viikon aikana. Sen kirkkauden odotetaan nousevan ohituksen aikaan noin 6 – 7 magnitudin välille, jolloin se olisi varsin hyvä kiikarikohde. Helmikuun jälkeen komeetta himmenee jälleen nopeasti.

Komeetta C/2015 V2 (Johnson) on näkynyt jo syksyllä himmeänä kaukoputki- ja valokuvauskohteena. Se on kevään kirkkaista komeetoista ainoa, jota ei voi sanoa säännölliseksi kiertolaiseksi, sillä sen ei odoteta palaavan enää myöhemmin aurinkokunnan sisäosiin. Syksyn aikana komeetta on kirkastunut noin + 10 magnitudiin, eikä kirkkaudessa ole odotettavissa merkittäviä muutoksia vielä lähiaikoina. Parhaimmillaan komeetta onkin vasta loppukeväällä, jolloin Suomessa alkaa olla jo liian valoisaa jopa yöaikaan. Huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa komeetan ennustettu kirkkaus on noin + 7 magnitudia, jolloin se näkynee jo kiikareilla. Komeetta sijaitsee koko kevään ajan Karhunvartijan tähdistön pohjoisosissa käyden välillä myös Herkuleksen tähdistön puolella.

Ursan tiedote kevään komeetoista löytyy osoitteesta.


Hyvä sivusto komeettoja katselevalle on japanilaisen Seiichi Yoshidan englanninkielinen teemasivusto osoitteessa


Kevään tähdenlentoparvet ovat yleisesti ottaen hieman tuntemattomampia ja vaatimattomampia kuin syksyn vastaavat. Yksi parhaimmista parvista näkyy kuitenkin jo heti alkuvuodesta, kun taivaalta putoaa alas kvadrantidien tähdenlentoja. Meteoriparven maksimi on lyhyt ja aktiivisin hetki osuu 3. tammikuuta aamuyöhön. Tähdenlentoja voi silloin nähdä jopa noin 60 kappaletta tunnissa. Kuu ei haittaa havaintoja aamuyöllä. Muut parvet ovat varsin heikkoja, mutta satunnaisia meteoreja voi tietysti nähdä koko kevään ajan.

Lopuksi vielä blogiin mahtuu tällä kertaa mukaan uudistettu kuva Seulasten avoimesta tähtijoukosta, jota pääsin kuvaamaan joulun jälkeen. Edellisessä kirjoituksessa kerroin uuden kuvauskaukoputken testeistä ja laitteista ja nyt oli vihdoin ensimmäisen varsinaisen kuvan aika. Tässäpä siis Seulasia kuvattuna 39 x 3 minuuttia eli kaikkiaan lähes kaksi tuntia.

Uudella kaukoputkella otettu kuva Seulasista. Kevola, Paimio, 27.12.2016.

Kuvat: © Jani Laasanen 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti