keskiviikko 18. toukokuuta 2016

KESÄN VALAISEVAT YÖPILVET

Suomi tunnetaan valoisista kesäöistä ja Lapin keskiyön Auringosta. Etelä-Suomessa saadaan kuitenkin kesälläkin nauttia hämärästä ja hieman pimeämmistä hetkistä yöaikaan. Vaikka tavalliselle tähtiharrastajalle pimeyden puuttuminen tarkoittaa pakollista kesätaukoa, on kesän hämärätaivaalla myös omat etunsa. Pohjoisen kesän erikoiset valaistusolosuhteet tekevät nimittäin Suomesta yhden parhaista paikoista maailmassa valaisevien yöpilvien tarkkailuun. Valaisevat yöpilvet vaativat näkyäkseen juuri oikeanlaisen hämärän vaiheen sekä selkeän pohjoisen taivaan.

Kirkkaita yöpilviä pohjoisella taivaalla auringonvalon kajastaessa horisontissa. Kuninkoja, Turku, 18.7.2014.
Valaisevat yöpilvet ovat hyvin yleisiä, mutta toisaalta niiden esiintymiskausi on melko lyhyt. Kaikkein eniten pilviä näkyy heinäkuussa, jolloin hämärän tunteja on sopivasti niiden tarkkailuun. Heinäkuussa niitä voi nähdä jopa joka toinen yö. Myös kesäkuu ja elokuun alku ovat vilkasta yöpilviaikaa, vaikka erityisesti kesäkuussa ainakin pohjoisessa lienee vielä liian valoisaa yöpilvien havaitsemiseen. Elokuun puolivälin jälkeen yöpilvien esiintyminen vähenee nopeasti. Varhaisimmat yöpilvihavainnot on yleensä tehty jo toukokuussa, mutta näyttipä Ursan Taivaanvahdin palveluun tulleen tänä vuonna ensimmäinen ilmoitus yöpilvistä jo vappuaatolta huhtikuun puolelta.

Valaisevat yöpilvet voivat parhaimmillaan täyttää lähes koko taivaan. Kuninkoja, Turku, 12.7.2014.
Valaisevat yöpilvet sijaitsevat hyvin korkealla. Kun tavallisten yläpilvien korkeus on yleensä enimmillään vain hieman yli 10 kilometriä, sijaitsevat valaisevat yöpilvet noin
80-85 kilometrin korkeudessa. Suurin osa pilvistä sijaitsee melko tarkalleen 82 kilometrin korkeudessa. Pilvet koostuvat hyvin pienistä jääkiteistä. Nykyisen tutkimustiedon perusteella arvioidaan, että jääkiteiden tiivistymisytiminä toimivat hieno meteoripöly sekä muut hyvin pienet yläilmakehässä olevat hiukkaset. Pilvet sijaitsevat kuitenkin niin korkealla, että niiden tutkiminen on haastavaa. Erikoisinta valaisevissa yöpilvissä on kuitenkin se, että ensimmäinen kirjattu havainto niistä on tehty niinkin myöhään kuin 8. kesäkuuta vuonna 1885 Saksassa. Havainto on yhdistetty noin kaksi vuotta aikaisemmin tapahtuneeseen suureen Krakataun tulivuorenpurkaukseen, jossa erilaisia kaasuja ja aerosoleja päätyi runsaasti yläilmakehään. Tämän jälkeen valaisevia yöpilviä on näkynyt säännöllisesti, joka johtaa toisaalta myös kysymykseen ihmisten osuudesta niiden esiintymiseen. Teollisen vallankumouksen ansiosta olemme nimittäin syytäneet ilmakehään monenlaista hiukkasta juuri noista ajoista alkaen. Ihmisen jonkinlaiseen osuuteen voi viitata myös valaisevien yöpilvien selvä lisääntyminen viime vuosikymmeninä.

Valaisevia yöpilviä Turun Kuninkojalla 22.7.2014.
Valaisevat yöpilvet näyttävät sinertäviltä tai valkeilta pilviltä, joista näyttää tulevan hohtavaa valoa. Todellisuudessa nämä korkealla sijaitsevat pilvet kuitenkin vain heijastavat Auringon valoa. Ulkonäöltään valaisevat yöpilvet voivat olla monenlaisia ja niissä on usein havaittavissa erilaisia rakenteita kuten vöitä, laineita tai pyörteitä. Yleensä pilvet näkyvät melko himmeinä ja melko pienialaisina lähellä pohjoista horisonttia, mutta parhaimmillaan laajat pilvialueet voivat peittää lähes koko taivaan. Toisinaan ne ovat myös niin kirkkaita, ettei niitä juurikaan voi erehtyä pitämään tavallisina pilvinä. Yöpilvien esiintyminen riippuu erityisesti ylemmän ilmakehän lämpötilasta ja hämärän vaiheesta. Tämä rajoittaa niiden esiintymisen vain kesäkuukausiin ja leveysasteiden 45 ja 70 väliselle alueelle. Eniten niitä näkyy 55 ja 65 leveyspiirin välillä. Suomen sijaitessa 60 ja 70 leveyspiirin välillä, tuo se meille ainutlaatuisen tilaisuuden havaita valaisevia yöpilviä. Valaisevat yöpilvet ovat niin harvaa ainetta, että ne näkyvät vasta kun taivas on riittävän tumma. Tämä vaatii Auringon laskemisen noin 4 astetta horisontin alapuolelle. Siksi yöpilviä alkaa näkyä vasta noin tunnin auringonlaskun jälkeen. Toisaalta Auringon laskiessa yli 16 astetta horisontin alapuolelle, jäävät myös valaisevat yöpilvet Maan varjoon ja katoavat näkyvistä.

Useimmiten valaisevat yöpilvet ovat melko heikkoja ja jäävät vaatimattomiksi näyiksi hämärätaivaalle. Kuninkoja, Turku, 18.7.2015.
Tähtitieteellinen yhdistys URSA kerää tietoa yöpilvihavainnoista ja niiden esiintymisestä. Ohjeita havaintojen tekoon löytyy seuran julkaisemasta yöpilvien havainto-oppaasta osoitteessa:


Varsinaisia havaintoja voi ilmoittaa Taivaanvahdin palveluun, jonka arkistosta löytyy myös aikaisempia havaintoja yöpilvistä.


Valaisevat yöpilvet voivat muodostaa erilaisia kauniita kuvoita kesäyön taivaalle. Kuninkoja, Turku, 17.6.2015.
Kuvat: © Jani Laasanen 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti