KESÄKUUN AURINKOKUNTA

Kesäkuussa blogi hiljenee epämääräiseksi ajaksi, kun kirjoittaja siirtyy kesäloman viettoon muihin maisemiin. Jonkinlainen päivitys varmaankin tapahtuu kesäkuun puolivälissä, mutta varsinaisesti palaan jälleen asiaan heinäkuun puolella. Eipä valoisalla taivaalla muutenkaan mitään ilmakehämme ulkopuolella sijaitsevaa kohdetta voisi juurikaan havaita. Itse saan kuitenkin katsella pimeitä kesäöitä Etelä-Euroopan taivaan alla, joten ehkä jonkilaisia havaintokokemuksia sieltä blogiin silti päivittyy. Meiltä näkymättömiin jäävät Linnunradan osat Skorpionin, Käärmeenkantajan ja Jousimiehen tähdistöissä ovat varmasti kuvauskohteina mielenkiintoisia mikäli asutuksen valot eivät pääse liikaa häiritsemään.

Täällä Suomessa tosiaan ne muutamat kesäkuun aurinkokunnan havaintokohteet ovat lähinnä Kuu, Mars, Jupiter ja Saturnus. Toki myös Aurinko tarjoaa kuvattavaa mahdollisten pilkkujen osalta, jos vain asianmukaiset suodattimet ovat kunnossa. Toukokuun puolivälin jälkeen Auringon pintaa koristi erittäin suuri yksinäinen pilkku, joka kuun lopussa valui hiljalleen näkymättömiin. Kesäkuun puoliväli näyttää onko pilkku säilynyt edelleen vai onko se jo selvästi heikentynyt tai jopa kadonnut (Auringon pyörähdysaikahan on noin 27 – 30 vuorokautta riippuen leveyspiiristä).

Jättimäinen auringonpilkku koristi Auringon pintaa toukokuun lopulla. Iso-Heikkilä, Turku, 20.5.2016.

Kuu näkyy kesäkuussa täytenä hieman ennen juhannusta. Tarkka täysikuun aika on 20.6. kello 14:02. Uusikuu on puolestaan jo kesäkuun alussa eli 5.6. kello 05:59. Kuu on lähellä Marsia ja Saturnusta 17.-18. kesäkuuta välisenä yönä. Seuraavana yönä Kuu ohittaa Saturnuksen melko läheltä eli vain noin kahden asteen päästä (neljä Kuun läpimittaa). Puolikuun ja Jupiterin voi puolestaan nähdä lähekkäin 11.-12. kesäkuuta välisenä yönä.

Mars näkyy opposition jälkeen kirkkaana hämärän taivaalla Vaa'an tähdistössä. Saturnus on melko lähellä Marsia Käärmeenkantajan tähdistössä. Molemmat ovat hyvin matalalla eteläisessä horisontissa ja haaste niiden näkemiseen melko valoisalta taivaalta lisääntyy mitä pohjoisemmaksi Suomea siirrytään. Myös Jupiter näkyy vielä auringonlaskun jälkeen matalalla lännessä. Planeetan havaitseminen vaikeutuu kuun edetessä kohti loppua.

Toukokuun kiinnostavin tapahtuma oli tietysti Merkuriuksen ylikulku, josta kirjoitinkin jo juttua aikaisemmin. Kuun lopulla oli mahdollisuus havaita myös Kuu, Mars ja Saturnus melko lähellä toisiaan. Itse kävin kuvaamassa konjunktiota pari päivää ennen lähintä kohtaamista, mutta pieni ja sitkeä pilvi pysyi sinnikkäästi Kuun edessä. Mars ja Saturnus kyllä näkyivät pilven alapuolella. Toisaalta pilvi loi hienon valaistuksen maisemaan ja näkyipä taivaalla pilven takaa tulevia Kuun optisia säteitä, jotka ovat selvästi tavallisempia Auringolla.

Kuu piiloutuu paikallaan pysyvän pilven taakse, mutta Mars ja Saturnus näkyvät puiden yläpuolella (Mars punaisten valojen välissä ja Saturnus valojen vasemmalla puolella sijaitsevan puun vierellä). Kuninkoja, Turku, 21.5.2016.

Toukokuun aikana taivaalla näkyi myös muutamia haloja, joista suurin osa oli melko himmeitä. Kuun alussa kamera oli sopivasti lähistöllä suhteellisen kirkkaiden sivuaurinkojen ilmestyessä taivaalle. Samassa yhteydessä näkyi myös heikosti yleistä 22 asteen rengasta lähinnä oikeanpuoleisen sivuauringon alla.

Värikäs sivuaurinko ja aavistus 22 asteen rengasta yläpilvien peittämällä taivaalla. Kuninkoja, Turku, 21.5.2016.

Kuvat: © Jani Laasanen