Kesäkuussa blogi hiljenee
epämääräiseksi ajaksi, kun kirjoittaja siirtyy kesäloman
viettoon muihin maisemiin. Jonkinlainen päivitys varmaankin tapahtuu
kesäkuun puolivälissä, mutta varsinaisesti palaan jälleen asiaan
heinäkuun puolella. Eipä valoisalla taivaalla muutenkaan mitään
ilmakehämme ulkopuolella sijaitsevaa kohdetta voisi juurikaan
havaita. Itse saan kuitenkin katsella pimeitä kesäöitä
Etelä-Euroopan taivaan alla, joten ehkä jonkilaisia
havaintokokemuksia sieltä blogiin silti päivittyy. Meiltä
näkymättömiin jäävät Linnunradan osat Skorpionin,
Käärmeenkantajan ja Jousimiehen tähdistöissä ovat varmasti
kuvauskohteina mielenkiintoisia mikäli asutuksen valot eivät pääse
liikaa häiritsemään.
Täällä Suomessa tosiaan
ne muutamat kesäkuun aurinkokunnan havaintokohteet ovat lähinnä
Kuu, Mars, Jupiter ja Saturnus. Toki myös Aurinko tarjoaa kuvattavaa
mahdollisten pilkkujen osalta, jos vain asianmukaiset suodattimet
ovat kunnossa. Toukokuun puolivälin jälkeen Auringon pintaa koristi
erittäin suuri yksinäinen pilkku, joka kuun lopussa valui
hiljalleen näkymättömiin. Kesäkuun puoliväli näyttää onko
pilkku säilynyt edelleen vai onko se jo selvästi heikentynyt tai
jopa kadonnut (Auringon pyörähdysaikahan on noin 27 – 30
vuorokautta riippuen leveyspiiristä).
![]() |
Jättimäinen
auringonpilkku koristi Auringon pintaa toukokuun lopulla.
Iso-Heikkilä, Turku, 20.5.2016.
|
Kuu näkyy kesäkuussa
täytenä hieman ennen juhannusta. Tarkka täysikuun aika on 20.6.
kello 14:02. Uusikuu on puolestaan jo kesäkuun alussa eli 5.6. kello
05:59. Kuu on lähellä Marsia ja Saturnusta 17.-18. kesäkuuta
välisenä yönä. Seuraavana yönä Kuu ohittaa Saturnuksen melko
läheltä eli vain noin kahden asteen päästä (neljä Kuun
läpimittaa). Puolikuun ja Jupiterin voi puolestaan nähdä lähekkäin
11.-12. kesäkuuta välisenä yönä.
Mars näkyy opposition
jälkeen kirkkaana hämärän taivaalla Vaa'an tähdistössä.
Saturnus on melko lähellä Marsia Käärmeenkantajan tähdistössä.
Molemmat ovat hyvin matalalla eteläisessä horisontissa ja haaste
niiden näkemiseen melko valoisalta taivaalta lisääntyy mitä
pohjoisemmaksi Suomea siirrytään. Myös Jupiter näkyy vielä
auringonlaskun jälkeen matalalla lännessä. Planeetan havaitseminen
vaikeutuu kuun edetessä kohti loppua.
Toukokuun kiinnostavin
tapahtuma oli tietysti Merkuriuksen ylikulku, josta kirjoitinkin jo
juttua aikaisemmin. Kuun lopulla oli mahdollisuus havaita myös Kuu,
Mars ja Saturnus melko lähellä toisiaan. Itse kävin kuvaamassa
konjunktiota pari päivää ennen lähintä kohtaamista, mutta pieni
ja sitkeä pilvi pysyi sinnikkäästi Kuun edessä. Mars ja Saturnus
kyllä näkyivät pilven alapuolella. Toisaalta pilvi loi hienon
valaistuksen maisemaan ja näkyipä taivaalla pilven takaa tulevia
Kuun optisia säteitä, jotka ovat selvästi tavallisempia
Auringolla.
Toukokuun aikana taivaalla
näkyi myös muutamia haloja, joista suurin osa oli melko himmeitä.
Kuun alussa kamera oli sopivasti lähistöllä suhteellisen
kirkkaiden sivuaurinkojen ilmestyessä taivaalle. Samassa yhteydessä
näkyi myös heikosti yleistä 22 asteen rengasta lähinnä
oikeanpuoleisen sivuauringon alla.
![]() |
Värikäs sivuaurinko
ja aavistus 22 asteen rengasta yläpilvien peittämällä taivaalla.
Kuninkoja, Turku, 21.5.2016.
|
Kuvat: © Jani Laasanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti