perjantai 13. marraskuuta 2015

TÄHTIEN KATSELUA LINNUNRADAN LAIDALLA

”Linnunradan läntisen kierteishaaran hyljityllä, kartoittamattomalla laidalla on pieni merkityksetön keltainen aurinko. Sitä kiertää noin 150 miljoonan kilometrin etäisyydellä pieni ja mitätön, sinivihreä planeetta, jonka apinoista polveutuvat asukkaat ovat niin alkukantaisia, että heidän mielestään digitaalikello on varsin hieno keksintö.”

Tällä Douglas Adamsin ”Linnunradan käsikirja liftareille” teoksen kuvauksella planeetastamme toivotan kaikki tervetulleeksi tämän blogin lukijaksi. Muutaman vuosikymmenen takaisesta ensijulkaisusta olemme sentään hypänneet tekniikan osalta jo älypuhelimiin, joista Adams tosin varmasti saisi varsin meheviä herjoja aikaiseksi, sillä alkavathan ne kohta olla jo viisaampia kuin käyttäjänsä. Tällä ei tosin ole tarkoitus ylistää puhelinta ja siinä piilottelevaa teknologiaa. No, sen enempää kuitenkaan omaa lajia herjaamatta voimme oikeastaan siirtyä suoraan varsinaiseen asiaan. Kuten Adamsin kirjassakin, niin tässä blogissa on mahdollista tutustua hämmentävään maailmankaikkeuteen ja siihen liittyviin uskomattomiin ilmiöihin. Adamsin kirjan mukaista ”Vastausta elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta” tuskin löytyy kirjoitusten joukosta, mutta ehkäpä kuitenkin jotain kiinnostavaa. Tästä blogista et löydä myöskään muotivinkkejä, ruokaohjeita tai edes matkakohteiden esittelyitä (vaikka viimeksi mainittu sydäntä lähellä onkin). Sen sijaan säännölliset katsaukset käyvät läpi muun muassa taivaan tapahtumia alkukuusta ja tiedeuutisia loppukuusta unohtamatta tietenkään oman harrastusyhdistykseni, Turun Ursan, toimintaa. Säännöllisten katsausten lisäksi mukana seuraa muita teemoja niin Maan ilmastojärjestelmästä Pimeään aineeseen ja energiaan kuin aurinkokunnan kappaleista kaukaisiin kvasaareihinkin. Lukijoiden onneksi olen vain tavallinen tähtitieteen harrastaja, joten pelkoa syvälle menevistä analyyseistä tai monimutkaisista matemaattisista kaavoista ei ole olemassa.

Blogin kirjoittaja vaikuttaa Turun Ursan jäsenenä ja viettää yleensä perjantai-iltansa perinteisellä Iso-Heikkilän tähtitornilla muiden samanhenkisten yökyöpeleiden kanssa. Perjantaina siksi, että silloin ovat myös yhdistyksen tähtinäytökset yleisölle kello 19 ja 21 välisenä aikana. Valitettavasti Suomen pilviset talvet haittaavat usein varsinaisia näytöksiä, joten illat vierähtävät yleisemmin tavallisen höpöttelyn merkeissä. Vuonna 1935-1936 rakennettu tähtitornikin on ikävästi jäänyt jo kauan sitten keskelle Turun kaupungin valosaastetta. Tornissa sijaitsevista kaukoputkista on käytössä kaksi linssiputkea, joista suurempaa käytetään yleisönäytöksissä ja satunnaisesti muissa havainnoissa. Linssin halkaisija tässä Yrjö Väisälän vuonna 1958 valmistamassa kaukoputkessa on 15 senttimetriä. Toinen käytössä olevista kaukoputkista (13 cm) on puolestaan tarkoitettu Auringon havainnointiin ja sen päässä onkin kalvo, joka päästää Auringosta saapuvasta valosta läpi vain yhden sadastuhannesosan.


Turun Ursan sivut löytyvät myös osoitteesta: http://www.turunursa.fi/

Turun Ursan Iso-Heikkilän tähtitorni on seuran jäsenten kohtaamispaikka perjantai-iltaisin.



Iso-Heikkilän tähtitornin sisältä paljastuu kaukoputkien rypäs, jotka on tukevasti ankkuroitu jalustalla peruskallioon.




Turun Ursalla on käytössään myös toinen ”toimipiste”, joka sijaitsee Paimion Kevolassa. Kevolan observatorion alue on enimmäkseen seuran jäsenten käytössä, mutta toisinaan myös siellä järjestetään avoimien ovien päiviä. Toisin kuin Turun keskustassa, ovat Paimion yöt huomattavasti pimeämmät. Linnunradan valkea nauha näkyy vaivattomasti ja tähtien runsaus taivaalla saa yleensä ensimmäistä kertaa siellä vierailevan sanattomaksi. Viime vuosien aikana Kevolan tähtitornia on perusparannettu merkittävästi ja entiseen zeniittitorniin on hankittu myös Suomen mittakaavassa suuri, yli 40 senttimetriä halkaisijaltaan oleva peilikaukoputki ”Veivi”. Myös jalustan laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota ja niinpä me onnelliset harrastajat voimme vain saapua paikalle ja kertoa tietokoneelle mitä seuraavaksi haluamme katsoa. Pari napin painallusta ja voilà, kohde keskellä okulaarin näkökenttää. Turun Ursan kahden tähtitornin yhdistelmä onkin mitä parhain sekoitus nostalgista havaitsemista Iso-Heikkilässä sekä nykyajan modernia havainnointia Kevolassa.

Kevolan vanhan zeniittitornin huipulla sijaitsee Turun Ursan tärkein havaintoväline, ”Veivi”. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti